Heading slowly to the Lake of Stars

Nkhata Bayssa vietetyn suht legendaarisen viikonlopun jalkeen oli aika poistua vahin aanin kohti etelaa... Saavuin Nkhotakotan kylaan, kauniiseen lodgeen, jota isannoi ihana etela-afrikkalainen Sigmund pappa. Pappa otti niin lampimasti vastaan ja huolehti hyvinvoinnista etta oloni oli varsin kotoisa. Sigmund vei mua myos ympari kylaa katsomaan niita vahia nahtavyyksia mita kylalla oli tarjota. Suurin jannitysnaytelma oli Ilala ferryn odottaminen, lodge kun sijaitsi suoraan sen satamapaikan vieressa. Kuhina siella kavi vuorokauden ajan kun lauttaa odotetaan tietamatta milloin se oikeestaan saapuu. Hauskinta oli etta jalkeenpain kuultiin etta lautta oli seilannut 2 h ja huomannut etta unohti kapteenin Likoman saarelle. Ei muuta kun hakemaan. Vahva veikkaus oli etta kapteeni "was visiting a lady friend". Miten muuten voi unohtaa tai olla huomaamatta etta lautta lahtee!!!??? Varsinkin kun sen sumutorvi on aika aanekas... Ja miten crew voi unohtaa kapteenin! Lautta kun oli muutenkin jo n. 20 h myohassa! Only in Africa!

Talla lautalla tulikin sitten harmikseni 3 totaalispedee brittia ja yks jenkkimuikki, joiden kanssa jouduin samaan bussiin seuraavana paivana. Sai haveta silmat paastaan ja vaan kirota kuinka jotkut on sitten urpoja ja epaluulosia kaikkea kohtaan. Jenkkimuija ei mm. suostunut antamaan minibussin rahastajalle rahaa ennen kun paasee perille!!!! Sano vaan etta annan kun paastaan perille, mista ma tiedan etta sa et jata mua jonnekin vaaraan paikkaan jne. Mikahan motiivi silla olis jattaa?? Voi ziisus! HSL:n bussikuskikin jattaa sut varmemmin vaaralle pysakille tai heittaa ulos ja sillekin joutuu antaa rahat etukateen! Eiko se oo ihan universaali juttu maksaa matka etukateen!! Britit sen sijaan tinkas joka saatanan asiasta, myos matkalipusta. Ja todella epakohteliaaseen nasaviisaaseen tapaan. Oletuksella etta joka jamppa taalla afrikassa kusettaa sun rahat tai on muuten vaan epaluotettava. Mua syletti niin paljon. Varsinkin kun taalla Malawissa 9 kertaa kymmenesta sulle annetaan oikee hinta ja ihmiset on melkosen rehellisia ja auttavaisia. Tottakai siis maalaisjarjella ja usein joutuu tinkaamaan mut senkin voi tehda kohteliaasti, usein paremmalla menestyksella. Mutta naa nasaviisaat urpot jotka kaikenlisaks kuvittelee olevansa suuria maailmanmatkaajia. Tsemppia tolla asenteella. Mua havetti niin paljon niiden puolesta etta koin syvaa ahdistusta valkoista ihmiskuntaa kohtaan enka halunnut olla missaan tekemisissa yhenkaan valkosen kanssa hetkeen. Siksipa paastyani Senga Bayhin paiskasin reppuni huoneeseen ja lahin siita valkosten suljetusta paratiisista ULOS! 5 minuuttia kylilla ja loysin uudet parhaat ystavani Mansonin ja Jacksonin.

Mansonin ja Jacksonin kanssa hengasin nelja paivaa syvalla paikalliskylassa, pelattiin baoo, bilista, tanssittiin, kuunneltiin musaa, laitettiin ruokaa Jacksonin himassa ja vietettiin aikaa lokaalibaareissa ginia ja brandya juoden. Niita myydaan 30 ml pakkauksissa ja niitahan osteltiin metrikaupalla kun yks pussi on joku 5 senttia... Paasin aika hyvin tutustumaan nuorten malawilaisten miesten sielunelamaan. Ihania tyyppeja jotenkin ja teki kaikkensa jotta mulla olis kivaa ja hyva olla. Rauhaa rakastavia ja hymyilevia, vaikka elama ei ihan helpoimmasta paasta ole. Jos niilla oli rahaa, ne jakoi kaiken mun kanssa ja toisin pain. Opin niilta paljon elamasta Malawissa, parisuhteista taalla, naimisiinmenosta, rahanhankkimisesta, politiikasta, mielipiteista, niiden suhtautumisesta valkosiin...monesta asiasta. Oli mulle opettavaista ja onnellista aikaa, joka jatti ison jaljen muistiin.

Viimeisena paivana Senga Bayssa myos vanha ystava rakas Sanzibarin Dan soitti ja sanoi etta oisin voinut asua sen talossa jos se ois tienny mun olevan just siella. Noh, sen paras ystava tuli mua viela tapaamaan ennen lahtoa. Ei voi muuta sanoa kun etta olen menettanyt sydameni naille malawilaisille.

Matka jatkui Cape McLeariin johon mun ei eka pitany tullakaan, mutta muutin mieleni kun halusin nahda kuinka taa paikka on muuttunut. Ja onhan se! Kaikki on paljon siistimpaa ja enemman turisteja jne. Mutta oon niin onnellinen kun oon taalla jo tormanny kaikenlaisiin tuttuihin muista paikoista, silla kaikki jatkaa viikonlopuksi Lake of Stars festareille. Suuri get together edessa siis! Ja nyt jo ollut hauskaa festarihuumaa. Loysin myos suomalaisen, taalla asuvan Liinun, jonka kanssa meilla onkin jokunen yhteinen ystava Suomessa. Liinu puolestaa yhytti mut Kanelin kanssa, joka on mun telttakaveri nyt festareilla ja superkiva tyyppi. Ihana puhua pitkasta aikaa suomea, avautua kunnolla joillekin, jotka on jotenkin taysin samalla suomalaisella aaltopituudella. Yleensahan muita suomalaisia yrittaa reissuillaan valttaa, mutta nyt ne tuli vastaan just oikeella hetkella. Liinun aivan ihana koti oli myos hetkellinen henkireika kaikkien beach boysien kynsista ja muusta haslingista...Vaikka kyla on kylla aivan ihana, en valita.

Danin serkku myos tuli tana aamuna hakemaan mua sen kotiin ja tuli sitten tavattua Danin koko suku, mama, eno, serkku, sisko, mummo, pappa ja lukematon maara kaikkien lapsia. Kutsuivat maanantaina lounaalle. Varsin mielenkiintoista sanoisinko. Taas osoitus malawilaisten vieraanvaraisuudesta, josta valilla tulee ihan tippa linssiin.

Mutta huomenna siis festareille kolmeks paivaks. Tulee oleen hikista ja hauskaa. Kaikki Malawin suurimmat ja suosituimmat bandit seka monta brittistaraa ainakin..

Kuumuus taalla on aivan uskomatonta talla hetkella. Kadut on autioita paivisin kun kaikki vaan makaa jossain varjossa tai vedessa. Puuuh. Nyt on taas pakko lopettaa...