Retkitiivistelmä

Yritinpä tässä ladata kuvia tänne blogiin, mutta totesin heti alkumetreillä toivottomaksi. Yritin eilen lähettää 107 kt word-liitettä meilillä ja sekin oli vähän liikaa. Täytynee siis vaan opetella kuvailemaan asiat niin hienosti että kuvia ei tarvita...Laitan niitä sitten vuoden päästä.

Tämän pätkivän tiedon valtatien vuoksi on jäänyt blogikin kirjoittamatta. Pari retkeä lienee kuitenkin mainitsemisen arvoisia.

Pari viikkoa sitten lähdettiin puskareissulle Marejaan. Itseasiassa nyt kävikin mäihä sillä mestalla on nettisivut, jossa myös kuvia ja muuta infoa. Paikka oli siis muutenkin äärimmäisen mielenkiintoinen, eikä pelkästään sen jokseenkin erikoisen saksalaisen omistajakreivin takia. Dominique käy omaa yksityistä sotaansa salametsästäjiä ja laitonta puunhakkuuta vastaan. Thumbs up! Tällasia tyyppejä tarvitaan.

http://www.mareja.com

Oli muutenkin ihanaa vaihtelua rantaelämään ja totesin taas että jos ois IHAN pakko valita niin kyllä mä vaan oon vuoristo ja puskatyttö enemmän! Oli kiva telttailla, kokkailla omat ruuat tulilla, pelätä villieläimiä ja kuulla niitä mielettömiä luonnon ääniä keskellä puskia. Jos vaan mahdollista niin tähdetkin on vielä kirkkaampia kun rannalla. Paikkaa hallitsevassa vanhassa kolonialismin aikasessa rauniossa oli "dining room" joka illan pimeydessä ja öljylamppujen valossa oli kuin horror elokuvasta. Mutta aivan käsittämättömän hieno! Paikka oli muutenkin jotenkin aivan ultimaalisen rentoutumisen kehto. Tehtiin kyllä paahtavassa iltapäiväkuumuudessa trekki vuoren laelle, josta aukes luonnollisesti aivan tolkuttoman hienot maisemat. Jossain paikoissa muuten näyttää Suomen syksyltä, kun on niin kuivaa että lehdet on pudonneet puista. Lämpöö tietty se +25 enemmän...hassua.. Niin ja löysin sitten kadonneet reisilihakset vuorikiipeilyn ja varmaan tehokkaan nestehukan tuloksena. AIH! No mutta, elukoita apinoiden lisäksi ei näkynyt, mutta toisaalta, viitaten edellisiin blogiteksteihini, näillä leveleillä elefantin tai leijonien näkeminen ei välttämättä ole hauskaa. Oisin tosin halunnut kuulla ne!!! Jussi sano että viimeksi kun ne oli Marejassa ja nukku sillon huoneessa niin ikkunat kuulemma helisi kun leijonat karju niin lujaa pari yötä eikä vessaankaan uskaltanut mennä. Siistiiiiiih!

Viime viikolla kokeilin ja totuttelin taas yksin matkustamiseen Mosambikissa. Kävin Ibon saarella pohjosessa. Sellanen lepposa 5 h chapa ride, jossa saa niellä pölyä ja treenata perselihaksia tehokkaasti. Sen jälkeen nousuveden odottelua kolmisen tuntia ja sitten vielä dhowlla n. tunti. Mutta kaikki tämä kyllä palkitaan perille päästäessä. Aivan mielettömän hieno mesta täynnä taasen portugalilaisten rakennuttamia rakennuksia, jotka tietty nyt raunioina ja kasvaa puita ja heinää. Mutta kaunista niin kaunista. Paikka on satumainen ilta-auringon valossa. Koko kylä on mielettömän kaunis. Vuokrasin fillarin ja ajelin ympäriinsä. Harmi etten ehtinyt tehdä veneretkiä muille saarille, vaihtoehtoja ois taas ollut. Ja nyt joku ihmettelee miten niin EN EHTINYT - no kun mun piti tulla takas Pembaan bileisiin tietty!

Ainut miinus tällä reissulla oli jo menomatkalla löytynyt matkaseura, jota en ois kestäny päivääkään kauempaa. Aluks tulin juttuun ja sit en päässy enää eroon. Jäbä vielä pokalla yritti ehdotella yhessä reissaamista, esim. Sudanin läpi. Viiltäsin ranteeni mielummin. Joka jumalan asiasta sniiduttava muka valon nähny muka hippi aaargh. RASKAS. Onneks mulla on sentään sellanen matkabudjetti että JOS haluan JOSKUS mennä hienoon hotelliin hyvälle KAHVILLE joka maksaa 3 dollaria, niin voin sen tehdä ilman että saan slaagia ja syön pelkkää banaania seuraavan päivän. Kiitos YTK!

Pakko vielä kertoo paluumatkasta pikku tiivistys, kun siinä tuli taas kaikkea sitä mitä Afrikassa rakastan. Vaikka matka oli tosiaan pick upin lavalla pölyssä 6h ja pystyin laskemaan tyypit 39 aikuiseen ja 7 lapseen asti, niin silti siinä oli monet elementit kohdallaan: Mun perseen alla oli hyvä cassava säkki. Vasemmalla puolella mama joka tarjos banaania ja piti kättä mun polvella koko ajan. Oikealla puolella pappa, joka huolehti etten nukahda, koska saatan kaatua laidan yli. Pappa myös tottuneesti siirsi mun jalkaa parempaan asentoon aina välillä kun oli jossain puristuksissa eikä ilman apua pysty liikkumaan... Jengi heittää läppää keskenään ja nauraa. Lapset istuu sen sylissä kenen sylissä sattuu olemaan tilaa. Kaikki huolehtii kaikkien lapsista. JYksi lapsi sai banaanin ja laittoi sen oma-alotteisesti kolmeen osaan ja antoi kahdelle muulle osan. Kun pysähdytään, kaikki ostaa mandiokaa/cassavaa, tarjoaa toisilleen ja mulle. Jos jonkun mielestä nyt tulee liikaa kassia ja nyssykkää syliin niin siitä ihan rohkeesti möykätään. Ei tartte jäädä kyräilemään jälkeen päin. Jos jonkun vetoketju lepattaa tuulessa silmään niin voit itse laittaa sen toisen päällä olevan vetoketjun kiinni.

Että kyllä on taas kaukana kaikkea vierastavat ja kaikkea haluavat suomalaiset pikku sirpa-petterit ylihuolehtivine äiteineen ja isineen sekä yrmeet elämiinsä kyllästyneet HSL:n työmatkalaiset. Ne pitäs kaikki laittaa tänne koulutukseen!

Anyway, taisin niellä pölyä sen verran monta kilometriä että flunssan pukkas. Eilen jo luulin olevani parempaan päin, mutta melontaretki ei ilmeisesti ollut hyvä idea. Näin ollen tänään on ollut varsin huono olo. Mun piti lähteä jatkamaan matkaa keskiviikkona, mutta taidankin vielä ottaa pari päivää aikalisää ja parannella. Se tosin muuttaa taas mun matkasuunnitelmaa kertaheitolla ja kaikin puolin tietyistä aikatauluista johtuen, mutta samapa kai tuo...kiire ei varsinaisesti oo muuta kun elää.

Pandalla on painavaa asiaa

Tänään mulla on ollut erityinen mietintäpäivä. Menneen yhteenvetoa ja tulevan pohtimista.

Olin aamulla rannalla ystäväni iPodin kanssa ja huomasin että Mari Boine sopii muuten intian valtamerenkin ääreen, fiilistelin. Iho alkaa tummua, meriveteen alkaa tottua suihkunakin, keskipäivän aurinko on kuuma, mutta onneksi tuulee sen verran että pystyy olemaan.

Viime lauantaina lähdettiin Panganeen ja tultiin sieltä eilen. Matka kesti noin 4,5 h läpi aivan uskomattoman hienojen kylien ja maisemien. Täällä on niin kuivaa että metsäpaloja on siellä täällä. Tuntu aika oudolta ajaa useiden palojen läpi. Panganea lähestyttäessä voi nähdä myös elefantteja ja leijonia. Tuoretta paskaa oli kyllä teillä mutta fantteja ei. Salaa toivoin sellaisen näkeväni vaikka sitä ei kaiketi sovi toivoa. Täälläpäin elefantit ei oo tottuneet autoihin tai ihmisiin ja ovat lähinnä hulluja tappajia, joita ei kohdatessa pääse pakoon - mikäli sellanen päättää käydä päälle. Ovatpa kuulemma leijonatkin aiheuttaneet kylissä ongelmia, joku vanha yksilö oli käynyt ihmisten kimppuun, kun ei enää saa muita elukoita kiinni. Tarinoita kuulee.

Kyliin pysähdyttäessä saa hetkessä puoli kylää koolle ja ympärille. Lapset on fiilareissa kun ottaa kuvia, kaikki haluaa poseeraa ja nähdä oman kuvansa, miehet antaa yleensä myös kuvata, mutta naiset ei diggaa. Harmi, sillä niitä eniten haluiskin kuvata värikkäissä cabulanoissaan. Kylät on täynnä lasten räkäsiä neniä, repaleisia vaatteita, likaa ja pölyä, pullottavia vatsoja, fleguja vauvoja, mutta myös ilosia ilmeitä, naurua, tuijotusta, vitsejä, vilkuttelua ja kaikkea yritetään myydä kanoista jousipyssyihin. Jussi kyl ostikin pari. Jouskaria siis. Ja Romina koreja ja mattoja. Hienoja.

Vaikeaa tätä kaikkea on sanoin kuvailla - tai edes kuvin - voi kun niitä saiskin tänne ees jotain laitettua... Millä nää ihmiset oikein elää päivästä toiseen? Miten vähällä ravinnolla ja vedellä pysyy vielä hengissä? Kuinka pitkästi ne kävelee hakemaan polttopuita ja vettä? Miten ne jaksaa tässä tolkuttomassa kuumuudessa tehdä sen? Miten ne pystyy kantamaan kaiken sen pään päällä mitä ne kantaa? (Mä aion harjotella sitä.) Mitä ne miettii? Mistä ne haaveilee? Ja mainittakoon että ohittamamme kylät eivät ole edes siitä köyhimmästä päästä. Niiden läpi menee sentään tie ja joissain näkyy jopa kaivoja ja pieniä plantaaseja. Pistää vaan miettimään. Välillä käsityskyky jotenkin ylittyy. Köyhyys täällä on vaan jotain niin järjetöntä. Mutta en mä enempää rupee jeesustelemaan kun en osaa tätä kuitenkaan ratkasta. Mutta opettavaista on elämäni tällä hetkellä.

Pangane on pitkä ja kapea niemi intian valtameressä. Eloisa, mutta alkeellinen muslimikalastajakylä ilman sähköä. Leiriydyttiin telttoihin aivan niemen kärkeen valkoisen hiekkarannan ääreen. Kalastajilta ostettiin kalat ja hummerit, kylästä vihannekset ja riisit ja kokkailtiin osittain omin neuvoin ja osittain camping siten maman ja yleismies Jantusen avulla. Ramadan on alkanut joten kukaan lokaali ei syönyt päivisin. Tavattiin hyviä tyyppejä. Ne harvat 4 muuta turistia. Niin ja yks näiden Pemba tuttukin löyty sieltä. Telttaan kuului rukouskutsut anivarhain aamulla. Öisin kuu ja tähdet on niin kirkkaita että taskulamppuakaan ei meinaa tarvita. Valkoinen hiekka on kuin lunta ja heijastaa valoa. Uskomattoman rauhallista ja kaunista. Tehtiin retki myös (jälleen) paratiisisaarelle, jossa ei asu kun 2 vartijaa. Saarella ei sais ottaa ees kuvia, kun se on jonkun assholen yksityisomistuksessa ja se on päättänyt niin. Mutta Mosambik tuntuu olevan täynnä näitä lähes koskemattomia hiekkarantoja ja paratiisipaikkoja. Käsittämätöntä.

Ainut miinus täällä on mun heikko portugali. Ymmärrän jo keskustelujen aiheet useimmiten ja myös paljon lauseita ja juttuja, mutta vittumaista ku ei jotenkin osaa vastata mitään. Jää kontaktit lokaalien kanssa vähän köyhäksi siltä osin.

Mitähän muuta olen ajatellut tänään? ...Niin, ehkä osittain syvällisiin ja vähän alakuloisiinkin keloihin sai uutiset Keniasta. Henry pääsi justiin sairaalasta, kun oli joutunut autollaan ambushiin pahamaineisella tienpätkällä, ryöstetty, hakattu ja jätetty kuolemaan tienposkeen. Kuollu ei onneks mutta saldona muutama murtunut kylkiluu ja jalka. Ei tarvi töitä tehdä sitten pariin kuukauteen. Sick world it is. Vaikee käsittää näitä. Onneks toi oma road trip Keniassa onnistu. Sopii toivoa että koskemattomuusamuletti toimii koko vuoden.

Oon myös lukenut järjettömän hyviä Afrikka aiheisia kirjoja täällä ollessa. Jos jotakuta erityisesti kiinnostaa mantereen historia, kolonialismi, afrikkalainen sielunmaisema, elämä ja uskomukset jne, erittäin mielenkiintosella tavalla ja helposti kerrottuna ja sisäistettävänä niin kirja nimeltä Eebenpuu on ehdoton. Puolalaisen toimittajan kirjottama, enpä muista nimee tietenkään, mutta Like kustantanut suomeksi. Suosittelen erityisesti Mikko P:lle, isälle, Riikka P:lle, Hannekselle, Jyrki R:lle ja Petteri L:lle. Toinen kirja olis nimeltä Puolikas keltaista aurinkoa, kiitos Riikka lainasta, annoin Juballe luettavaks, tuo sen Suomeen, suosittelen erityisesti Irikselle, Iitulle ja oikeestaan kaikille kekeille. Ja kolmas Comedia Infantil, Mankelin kirjottama, aivan sairaan hyvä. Itkin tänään lounaani ääressä kun luin vikaa kappaletta samalla. Suosittelen erityisesti Terhille ja Suville, mutta toisaalta kaikille, kaikkia näitä.

HUOMAATTEKO, AJATTELEN KYLLÄ TEITÄKIN KAIKKIA!!!

Valaskuolema

Kun edellisessa blogikirjoituksessa toivoin nakevani pian valaita niin en kylla tarkottanu sita "pienta" raukkaa joka vahingossa joutui laskuveden uhriksi ja jai rannalle. Sehan nimittain tarkoitti kylalaisille useita tonneja ruokaa. Machetet, kirveet ja puukot vaan heilu kun tuhannet ihmiset ryysas rannalle ja teurasti sen silta seisomalta. Oli aika villi meininki ja kuvottava haju...Mutta lihaa jaettiin jokaiselle kynnelle kykenevalle ja juhlat jatku iltaan asti. Siita moni perhe syo varmaan viikon verran.. Mutta onhan se tietty lankkarille vahan brutaalia katottavaa. Tosin eihan taalla olis ollu muutenkaan mitaan mahdollisuuksia pitaa sita elossa ja hinata takasin mereen. Circle of life. Niinhan se menee. Kun jatkettiin matkaa siita rannalta niin nahtiin toinen valas merella, luultavasti teurastetun mutsi. Jussi ois halunnu ostaa sita lihaa ja oisin kyl ekaa ja vikaa kertaa elamassani voinu maistaakin. Mut se jotenkin jai, yhella noiden frendilla sita on/oli, joten viela voi olla mahiksia.

Huomenna lahdetaan reissuun viikoks kun Jussilla ja Rominalla on lomaa. Tai Rominalla ke asti, mutta Juban kanssa jatketaan siita viela. Meilla oli suunnitelma a ja b ja nayttaa silta etta suunnitelma b otetaan kayttoon. A ois ollu varsin villi, real frontier and rural part of Mozambique, Reserva de Niassa, Tansanian rajalla johon juuri kukaan ei koskaan mene eika paase, kun sinne ei oo ees kunnon teita eika mitaan...Siella on siis luonnonpuisto, johon ainoastaan okyrikkaat jenkit ja venalaiset lentaa yksityiskoneilla ampumaan elefantteja tai muita villielaimia ja maksaa yhdesta siella vietetysta yosta jo tuhansia dollareita. Rominalla ja Juballa on siella frendeja joten oltais paasty sniikkaamaan camping meiningilla ja halvalla... mutta niista ei nyt kuulunut tahan hataan, joten plan b - joka ei sekaan ole ollenkaan huono - on tasta viela ylemmas pohjoseen Panganen paradise beach muutamaksi paivaksi ja sit sellanen toinen luonnonpuisto (en muista nimee), jossa kuulemma oisin ikkunat helisee leijonien karjunnasta ja pihalta voi loytaa aamulla leopardin jalkia. Eli eipa valittamista siinakaan! Kerron varmaan sit miten meni ja mihin paadyttiin. On the road again!

Lazy days

Pembassa viikko mennyt. Nukun nykyaan 10 h yossa. Paivat menee jotenkin nopeesti vaikka ei tee juuri mitaan. Tai ollaan me oltu veneretkella, tutustuttu aivan epatodellisen tuntuseen pikkukylaan, sukellettu, snorklattu, kokkailtu, oltu, luettu, syoty, juotu, oltu kotibileissa....elama on melkein liiankin helppoa, kun ei tarvii huolehtii mistaan. Portugalia puhuvat ystavat kun hoitaa ja saataa kaiken, sen kun seuraa perassa :) Eilinen kauppareissu Mimosan ja Stellan kanssa oli melkein ylivoimanen kun piti ajatella jotain, vittu organisoida! Ja kun ei oo kayny kaupassa johonkin neljaan viikkoon. Mita sielta pitaa ostaa kun kaikki on muutenkin erilaisissa paketeissa ku kotona??? Noh, hedelmat on ainakin helppoja ja ihanaa kun saakin puuroa ja hedelmasalaattia joka aamu. Aah. Kenian munakkaat heilauttikin kolesteroliarvot varmaan jo tahtiin...

Yhteydet taalla on vahan kivilla. Nyt ollaan jossain mestassa missa nakojaan netti toimii. Kannykalla luen viesteja mutta ei siita jaksa paljoo kirjotella. Kotona yhteys on superhidas. Toissapaivana taistelin 1,5 h yhden FB inbox viestin kanssa.

Stemosat lahtee tod. nak huomenna eteenpain. Juban ja Rominan kaverit Gus ja Anna jatkaa myos matkaa takas Maputoon. Tupa on siis ollut taynna porukkaa, mutta oikein mukavaa sellaista. Koko naapurusto on myos noiden kavereita taynna. Lepposaa vaan what can I say. Odottelen etta valaat alkaa vaeltaa Pemban ohi kohti etelaa. Valasaika alkaa elo-syyskuussa joten varmasti ensimmaisia alkaa kohta nakemaan. Valaat on vaan niin hienoja.

Easy living in Pemba

Vaikka oli surullista lahtea keniasta niin kylla se iloks muuttui kun paasin Pembaan. Kentalla oli vastassa yllattaen Stella ja Mimosa, jotka oli ehtinyt perille mua muutamaa paivaa ennen, seka tietty Jussi sen royheella kiesilla. Romina, naapureita ja muuta ryhmaa oli vastassa ja laittamassa ruokaa kampilla. Juban ja Rominan koti onkin aivana I H A N A. Aivan meren rannalla ja muutenkin, ooh mika kuisti ja mitka oltavat!!! Eilen vietettiin mun ekaa biitsipaivaa autiolla valkoisella hiekkarannalla mangrovepuiden katveessa ja sen jalkeen pelattiin luksushotellin rannassa beach volleyta usean muun expatin kanssa. Se on nyt sit mun vakioliikunta ke ja pe. Hurraa.
Kohta lahetaan sukeltamaan ja mua vahan jannittaa. Vastahan sen open waterin joulukuussa suoritin... Mut kai se siita. Aina paasee pintaan.

Stella ja Mimosa on taalla viikon viela, Rominalla on lomaa, Juballakin ma asti ja toinen loma viela kulman takana, joten ihan superluksusta. Paastaan tekeen ja meneen vaikka minne yhdessa. Pembakin on superkaunis, siisti ja helppo... todella easy living.

Could be the beginning of everything

Lahdonhetki buhuu. Kerran jo lentoa siirretty ja oisin siirtanyt toisenkin kerran jos ei olis tavallaan kiire paasta Pembaan, Mosambikiin, etta ehtii nahda kaverit. Eli terkut Nairobin kentalta. Mun aika Keniassa on ollut ikimuistonen. Orpokodin jalkeen olen ollut maailman parhaassa ja hauskimmassa seurassa road tripilla. Ollaan ajettu satoja kilometreja ja olen nahnyt Mt Kenyan, Rift Valleyn huikeat maisemat, kraatereita, view pointeja, taydellisen rauhan, veneajelun, hippoja, krokotiileja, skorpioneja ja sammakoita Lake Baringossa, Lake Victorian Kisumussa, valtavia tee- ja kahviplantaaseja, vesiputoukset Nyahururussa, tapotaysia discoja, lokaalibaareja ja kenialaisia musavideoita. Oppinut etta kenialaiset tykkaa rallista, tietaa kaikki suomalaiset rallikuskit, rakastaa yllattaen country musaa, tykkaa juoda kaljaa, nauraa paljon, omaa hyvan huumorintajun, puhuu paljon politiikkaa ja niilla on hauska gubbe presidenttina - kun Kibaki puhuu, kaikki nauraa! Kenialaiset aanestaa uudesta perustuslaista huomenna 4.8., vahan harmittaa etten ole nakemassa ja todistamassa vaalipaivan hurmosta. Toivotaan etta Kenia aanestaa YES!!! Ja eikohan ne aanesta.
Mun sydan jaa tanne ja nayttaa silta etta lahes kaikki suunnitelmat menee sita myoten uusiks. Niista taas lisaa sitten tuonnempana. Nyt mulla ei oo enaa lokaalirahaa tahan nettiin jaljella. Meni vahan tiukoille. Peace and love, taas. Sita mulla on sydan taynna.

(tekstia paivitetty vahan jalkeenpain)