Vihdoin paasin siihen Ilala ferryyn! Enka ehka mee toiste... Lautta oli perinteisesti noin 12 h myohassa joten Likomalta lauttaan siirtyminen tapahtu n. klo 2 aikaan yolla. Snadisti kuumottavaa kun ensin piti puskea vakisin tiensa pikkuveneeseen (22 persons only lukee kyljessa), jossa on noin 35 ihmista ja sata sakkia erilaisia tarvikkeita. Ensin kahlaa veteen lannetta myoten, vaatteet markana ja rinkka selassa ja sit viela pitas paasta siihen veneeseen. Ja sit se vene ajaa ison veneen kylkeen, josta ponnistat muutamat portaat sisalle. Sitten kun viela pusket ja astut ihmisten yli pari kerrosta ylemmas niin huh, olet 1. luokassa. Kansipaikka, jossa baari, ravintolasta saa ruokaa, patjan voi vuokrata, kaariytyy makuupussiin ja nukkuu mukavasti. 2. luokassa voi kyeta olemaan paivasaikaan, mutta yota en viettas kun ase ohimolla. Ja mut sais jo ampuu jos joutuisin 3. luokkaan. Tosin samalla veneella tuli 4 pikkuhippia jotka olivat sitten viettaneet yon siella 3. luokassa. Kai ne yritti esittaa urheita ja sanoivat etta ihmiset kuitenkin huolehtii siella toisistaan! Varmaan ihan totta, jos vaan kestaa ne torakat, hajun, paskan, hien, ahtauden ja muun hauskuuden. Ja tosiaan, kun 1. luokkaan vaan paasee niin kaikki hyvin, mutta voi ziisus en oo ikina kokenu mitaan vastaavaa kun yrittaessa paasta ULOS sielta veneesta. Saavuttiin Nkhata Bayhin ja veneen purku ja tayttaminen on sellanen kaaos etta en oo elaissani nahny. Jengia puskee ja hyppii ylemmista kerroksista, tavaraa heitellaan mista vaan ikina kyetaan ja se ainut lastauslaituri ja oviaukko on totaalisessa kaaoksessa. Vahvimmat selviaa. Me heitettiin kamat kakkoskerroksesta laiturille ja tehtiin virhe kun ei hypatty ite perassa. Sen sijaan kirjaimellisesti ryomittiin vakivalloin 3. luokan lapi ulos. Siella ei oo happee, kaikki huutaa, hiki valuu, tavaraa tyonnetaan sisaan ja ulos. Oh my God! Jotenkin ja jostain syysta kuvittelin etta toi lauttahomma on jotenkin organisoitu, mutta jouduin vain toteamaan oman tyhmyyteni jalkeempain. Mika taalla on organisoitu?
Tehtiin toinen virhe ja majoituttiin eka Big Blue nimiseen mestaan, jossa oli paskanen bungalowi ja kaikki wannabe hipit, jotka dokaa aamusta seuraavaan aamuun. Kallis ruoka ja jokseenkin erikoinen henkilokunta. Tarkotus oli olla vaan 3 yota koko Khata Bayssa ja jatkaa Livingstoniaan, mutta onneks paatettiin vaihtaa mestaa ja jaada pidempaan. Nyt asutaan paratiisissa eika makseta kun 50 senttia enemman yosta. Kavelymatka kylille vaan on huomattavasti pidempi mutta ei tunnu missaan. Mullahan ei myoskaan olis kiire mihinkaan mutta haluun viela Livingstoniassa kayda Chrisin kanssa, joka jatkaa sit Tansaniaan ja ma taas tuun takasinpain etelaan.
Nkhata Bay on kylla aivan ihana elavainen kyla, johon on helppo unohtua olemaan. Ja kaikesta paatellen seka kuullen useimmille nain on kaynyt. Taa on ehkapa Afrikan Goa tai Koh pangan... Jengi jaa jumiin.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
tiistai 21. syyskuuta 2010
Likoman saari ja Dr. Kumbalotta
Likoman saarella meidat otti vastaan rennoimmat immigration officerit ikina. Viisumi tuli etta napsahti gin tonicin ja reggaen kera.
Majapaikka Mango Drift oli myos kaiken rennon olemisen kehto - niitahan taalla tuntuu riittavan. Lammin suihku, ihana biitsi, siisti huone, aina vessaopaperia, taivaallisen hyva ruoka ja mukavia ihmisia..ainakin jotkut...paitsi toinen manageri uk bitch joka vihas mua jostain syysta. Mutta ihan sama. Merivedessa polskimisen jalkeen jarvivesi oli taivaallista, lamminta ja oikeesti raikastavaa.
Saarella on pari rentoa pikkukylaa, vuoria ja kivisia polkuja, joita dallatessa hikee pukkas, kylaan per suunta olikin sellanen 45 minuuttia tarpomista. Viikon toiseksi kohokohdaksi nousi bao pelin opettelu, jossa oon jo aika hyva, hakkasin jopa master Danin - eli opettajani ja Mango driftin tyontekijan.
Hauskana pikku juttuna mainittakoon myos etta loysin baarin kirjahyllysta ja luin Hynysen kesamies kirjan - periaatteessa ihan paska, mutta valilla sai nauraa kovin suomalaiselle aijarokkimeiningille. Kun lainasin sita niin omistaja sano etta toi jaba joka on kirjan kannessa ja jatti sen sinne, oli ite siella - han oli tajunnu vasta jalkeenpain. Kerroin etta on kovin kuuluisa starba suomesta ja olivat ihmeissaan. Mutta mita Hynynen teki Malawissa??? :D Varmaan kyl ihan samaa kun makin mut silti outoo visioida se Mango Driftiin...
Bao pelin lisaksi saarelta jai kateen paljon malawilaisten taikauskosta ja noituudesta. Valilla oli jopa vaikee pitaa pokkaa kun Dan kerto ihan tosissaan naita juttuja mita kaikkee voi tapahtua ja miten torjutaan noitia ja mita ne tekee ja sen sellasta. Kuten etta joku voi noitua esim. pienen pojan tulemaan sun luo yolla ja se ottaa sun paan ja pelaa silla jalkapalloa ja aamulla sa heraat kun on hirvee hedari. Ja sit jos yolla et saa noitien takia unta ja naat jotain valoja niin voi esim. polttaa ruohoo ja noidat kun haistaa sen, niin ne ei tuu sisalle enaa. Kaikki kuolemat ja onnettomuudethan johtuu myos paaosin siita etta uhri on noiduttu tms.. Etta sellasia... Ja hammentavaa miten kasikadessa kulkee kristinusko ja naa noitahommat.
Dr. Kumbalotta on kuuluisa noitatohtori Likomalla. Sen luo tullaan aina tansaniasta ja mosambikista asti hakemaan apua. Viimeistaan siina vaiheessa kun tavallisesta sairaalasta ei saa apua tarpeeksi tai oikeanlaista hoitoa. Tohtori oli sellanen 150 cm pitka ja 65-vuotias rastapaa, hauska veikko. Oltiin valmiiksi mietitty mita silta kehtais kysya ja mahan aattelin jos se osais sanoa mista ma saan aviomiehen. Paljastu jalkeenpain etta en ollu eka valkonen muija joka tan kysymyksen keksi..mistahan johtuu. Chris puolestaan halus neuvoa, kun silla hajoo tai katoo kaikki kamat. Ekalla kerralla seurattiin kun ryhma toiselta saarelta oli tullut hakemaan apua kun heidan perheenjasenensa on ollut monessa sairaalassa mutta hoito ei toimi. Kumbalotta pyysi tuomaan tyypin omaan sairaalansa, muuten han kuulemma kuolee. Oltiin vahan jarkyttyneita, mutta toisaalta myohemmin todistettiin etta noitatohtori hoitaa hommat suht kasikadessa laaketieteen kanssa ja tietaa myos omat rajallisuutensa. Yksi nainen mm. kannettiin sielta paareilla oikeaan sairaalaan.
Toisella kerralla kun lahdettiin hakemaan naita vastauksia ongelmiin ja seuraamaan luvattua seremoniaa, siella oli toinen noitatohtori seka oikea laakari Mosambikista, jotka rumpujen ja laulujen ja transsin kera toivotettiin tervetulleeksi hakemaan oppia Kumbalottalta. Saatiinki sitten erilaisia jujuja (soppeli sana suomalaiselle, mutta lausutaan taalla zuzu) joilla aviomiehen pitas loytya. On lotionia ja jotain jauhoa, jalkimmaista saan tosin kayttaa vasta Suomessa. Mutta lotionilla pitas lahtee ja oon vaan onnekas ja voin valita kenet haluan. Ja se kuulemma loytyy ennen kun tulen Suomeen. Taman tarkempaa tietoa en saanut mutta fair enough! Lotionia vaan iholle ja avot! Chrisillakin jauhoo taskut taynna aina kameran linssissa asti - mutta ei salettiin pollita ei!
Majapaikka Mango Drift oli myos kaiken rennon olemisen kehto - niitahan taalla tuntuu riittavan. Lammin suihku, ihana biitsi, siisti huone, aina vessaopaperia, taivaallisen hyva ruoka ja mukavia ihmisia..ainakin jotkut...paitsi toinen manageri uk bitch joka vihas mua jostain syysta. Mutta ihan sama. Merivedessa polskimisen jalkeen jarvivesi oli taivaallista, lamminta ja oikeesti raikastavaa.
Saarella on pari rentoa pikkukylaa, vuoria ja kivisia polkuja, joita dallatessa hikee pukkas, kylaan per suunta olikin sellanen 45 minuuttia tarpomista. Viikon toiseksi kohokohdaksi nousi bao pelin opettelu, jossa oon jo aika hyva, hakkasin jopa master Danin - eli opettajani ja Mango driftin tyontekijan.
Hauskana pikku juttuna mainittakoon myos etta loysin baarin kirjahyllysta ja luin Hynysen kesamies kirjan - periaatteessa ihan paska, mutta valilla sai nauraa kovin suomalaiselle aijarokkimeiningille. Kun lainasin sita niin omistaja sano etta toi jaba joka on kirjan kannessa ja jatti sen sinne, oli ite siella - han oli tajunnu vasta jalkeenpain. Kerroin etta on kovin kuuluisa starba suomesta ja olivat ihmeissaan. Mutta mita Hynynen teki Malawissa??? :D Varmaan kyl ihan samaa kun makin mut silti outoo visioida se Mango Driftiin...
Bao pelin lisaksi saarelta jai kateen paljon malawilaisten taikauskosta ja noituudesta. Valilla oli jopa vaikee pitaa pokkaa kun Dan kerto ihan tosissaan naita juttuja mita kaikkee voi tapahtua ja miten torjutaan noitia ja mita ne tekee ja sen sellasta. Kuten etta joku voi noitua esim. pienen pojan tulemaan sun luo yolla ja se ottaa sun paan ja pelaa silla jalkapalloa ja aamulla sa heraat kun on hirvee hedari. Ja sit jos yolla et saa noitien takia unta ja naat jotain valoja niin voi esim. polttaa ruohoo ja noidat kun haistaa sen, niin ne ei tuu sisalle enaa. Kaikki kuolemat ja onnettomuudethan johtuu myos paaosin siita etta uhri on noiduttu tms.. Etta sellasia... Ja hammentavaa miten kasikadessa kulkee kristinusko ja naa noitahommat.
Dr. Kumbalotta on kuuluisa noitatohtori Likomalla. Sen luo tullaan aina tansaniasta ja mosambikista asti hakemaan apua. Viimeistaan siina vaiheessa kun tavallisesta sairaalasta ei saa apua tarpeeksi tai oikeanlaista hoitoa. Tohtori oli sellanen 150 cm pitka ja 65-vuotias rastapaa, hauska veikko. Oltiin valmiiksi mietitty mita silta kehtais kysya ja mahan aattelin jos se osais sanoa mista ma saan aviomiehen. Paljastu jalkeenpain etta en ollu eka valkonen muija joka tan kysymyksen keksi..mistahan johtuu. Chris puolestaan halus neuvoa, kun silla hajoo tai katoo kaikki kamat. Ekalla kerralla seurattiin kun ryhma toiselta saarelta oli tullut hakemaan apua kun heidan perheenjasenensa on ollut monessa sairaalassa mutta hoito ei toimi. Kumbalotta pyysi tuomaan tyypin omaan sairaalansa, muuten han kuulemma kuolee. Oltiin vahan jarkyttyneita, mutta toisaalta myohemmin todistettiin etta noitatohtori hoitaa hommat suht kasikadessa laaketieteen kanssa ja tietaa myos omat rajallisuutensa. Yksi nainen mm. kannettiin sielta paareilla oikeaan sairaalaan.
Toisella kerralla kun lahdettiin hakemaan naita vastauksia ongelmiin ja seuraamaan luvattua seremoniaa, siella oli toinen noitatohtori seka oikea laakari Mosambikista, jotka rumpujen ja laulujen ja transsin kera toivotettiin tervetulleeksi hakemaan oppia Kumbalottalta. Saatiinki sitten erilaisia jujuja (soppeli sana suomalaiselle, mutta lausutaan taalla zuzu) joilla aviomiehen pitas loytya. On lotionia ja jotain jauhoa, jalkimmaista saan tosin kayttaa vasta Suomessa. Mutta lotionilla pitas lahtee ja oon vaan onnekas ja voin valita kenet haluan. Ja se kuulemma loytyy ennen kun tulen Suomeen. Taman tarkempaa tietoa en saanut mutta fair enough! Lotionia vaan iholle ja avot! Chrisillakin jauhoo taskut taynna aina kameran linssissa asti - mutta ei salettiin pollita ei!
maanantai 20. syyskuuta 2010
Oijoijoi Northern Mozambique
Voi kun on taas niin paljon kerrottavaa etten oikein tieda mista alottaa. Yritan jaksottaa pariin eri kappaleeseen, jotta joku ehka jaksaa lukeakin. Tassa tulee tarinaa matkasta pohjois Mosambikissa kohti Malawia.
Junamatka Nampulasta Cuambaan oli just niin hieno kun arvata saattaa ja kuullut olinkin. Pahkinamieshan pelasti mut taas pulasta, kun myohastyin lipunmyynnista, joten Ruca transport hoiti ja maksokin viela mulle junalipun...Eli starttasin matkaan klo 4 aamulla kohti juna-asemaa. Matka kesti sellaset 10 h halki pohjois Mosambikin pikkukylien ja vuoriston. Niin kaunista niin kaunista. Juna pysahteli vahan valia ja sehan on spektaakkeli matkan varrella olevissa kylissa, ikkunoista voi ostaa kaikkea mahdollista. 2. luokan vaunupaikka on erinomainen. 6 makuulaveria, joissa voi mukavasti loikoilla ja tuijotella maisemia ikkunasta. Tosin nukuin mukavasti puoli matkaa. Mun onneksi vaunussa oli yks ghanalainen mies ja yks (hot..) tansanialainen, joiden kanssa oli kiva jutella kun ne puhu englantia. Ghanalaisella oli myos sama maaranpaa - eli Lichinga, joten kiva oli saada siihen portugalia puhuva turva, jonka seurassa paasee natisti perille. Junalta oli tarkoitus lahtea bussi suoraan mutta yllari etta juuri tana paivana sita sai odotella sellaset pari tuntia.
Mutta ei se mitaan, vihdoin paastiin matkaan ja kaikkien sattumien seurauksena loysin chapasta (bussista) itselleni matkaseuran tahan paivaan asti ja ainakin viikoksi viela eteenpain. Tanskalais-saksalainen Chris, mua 10 vuotta (huh) nuorempi, vahan ehka sinisilmanen (mamman)poikanen, tosin ikaisekseen kovin kypsa jollain tavalla. Chris muutti matkasuunnitelmaansa lennosta ja paatti tulla Malawiin mun kanssa pohjosen kautta. Huippuhomma silla tulevat paivat oltiin ainoat valkoiset mailla halmeilla ja erittain kaukaisissa kylissa, joissa ois yksin voinut kayda aika vahan pitkaks ja raskaaks. Huoneen jakaminen nakyy myos lompakossa, silla yksinmatkustava maksaa aina enemman. Mutta siis Chris on huippuseuraa eika oo juurikaan kayny hermoille.. :) Tuntuu etta oltas tunnettu jo hyvinkin pitkaan. Voisin kertoa hanesta paljonkin mutta ehka taa ei oo oikee foorumi.
Paiva oli pitka, Lichingaan saavutiin keskiyolla. Harvoin tuleekaan matkustettua pimeassa, mika on aika vaarallista, mutta nailla leveyksilla ei liikennetta ainakaan ollut, joten sinansa ok. Harmi ettei nahnyt maisemia, ainoastaan metsapaloja tai tahallisia polttoja, jotka pimeassa nayttikin aika hienolta, vaikka ovatkin surullisia sinansa. Heti aamusta ponkastiin kohti Metangulaa, joka osottautu ehka hienoimmaks mosambikilaiseksi kylaksi jota oon nahnyt. Aivan mahtava. Lago Niassan rannalla, (Sama jarvi Malawissa Lake Malawi) elavainen, vuoristoinen, kuvankaunis paikka, jossa ihmiset superystavallisia ja jokunen puhu jopa englantia. Muutenkin paikka oli jokseenkin hammentava silla keskella kylaa oli oikein sopoksi sisustettu ulkoilmabaari, joka oli uskomattoman hyvin varusteltu ja jossa soitettiin viimisimpia hitteja ja jossa hengas illalla maailman cooleimmat jatkat ja mimmit merkkivaatteissaan. MITEN VOI OLLA MAHDOLLISTA? Niin syvalla jossain, muuten ilman mitaan mukavuuksia. Mestassa ei ollut mm. yhtaan ravintolaa josta ois saanu ruokaa ja yks, siedettava mutta pikkusen kalynen majapaikka. Jaksoin ihmetella, kunnes vasta seuraavana paivana sukelsin syvalle barracoiden valiin ja loysin myos hammentavan hyvinvarustellun markettialueen. Sieltahan sita billabongia sitten sai. Mutta jaksettiin ihmetella menoa.
Tarkotus oli ottaa Ilala ferry Metangulasta, mutta koska se mita ilmeisemmin oli vahintaan 12 h myohassa ja kuultiin etta Cobue on superkaunis myos ja sielta saa otettua pikkuveneen malawiin anytime, niin paatettiin lahtea sinne. Osottautu taas kuningasajatukseksi. Ylos 4.30 oli vahan liioteltua silla odotettiin kyytia loppujen lopuks sellaset 6h, seuraten samalla pikkykylan elamaa. Mutta kannatti silla tie Cobueen oli myos hienoin ja mielenkiintosin reitti mita mosambikissa oon nahnyt. Avolavalla sellaset 5 h ja taas uskomattomia pikkukylia, ahdasta istumista ja seisomista, hillittomia maisemia, karttynen lokaalimummo iholla, hyvat naurut, auto hajos mutta fiksattiin, kuuma ku helvetissa, polya, apinoita, ystavallisia ihmisia, vuoristoja, kannisia aijia ja lopulta Cobue. Oih, ihana, rauhallinen ranta, ei ketaan muita vieraita, kiva pikku hut rannalla - jaatiin pariksi paivaksi.
Cobue oli viela pikkusempi kyla kun edellinen, ilman sahkoa, ravintoloita tai muita majapaikkoja. Mutta nautittiin kyballa. Mentiin seuraamaan lokaalia fudismatsia, jossa onnistuttiin varastaan show. Skidit tuli hulluks ja kaikki kyylas vaan meita. Meidan superavulias lodge isanta yritti kysya lapsilta etta eiks teidan pitas kattoo matsia niin kaikki huutaa etta EI, me tultiin kattomaan mzunguja!!! No, nehan katto, mutta ihania pikkusia.
Vikana aamuna Chrisin huippumukavat vanhemmat, jotka asuu Maputossa ja oli 10 km paassa viiden tahden eristetyssa ekolodgessa viikonloppuvierailulla, tuli meidan mestoille hakemaan autoaan ja niiden avulla seka hyvalla tsagalla saatiinkin loppujen lopuks fancy lodgen managerilta ilmanen moottorivenekyyti Likoman saarelle Malawiin. How lucky was I again?
Junamatka Nampulasta Cuambaan oli just niin hieno kun arvata saattaa ja kuullut olinkin. Pahkinamieshan pelasti mut taas pulasta, kun myohastyin lipunmyynnista, joten Ruca transport hoiti ja maksokin viela mulle junalipun...Eli starttasin matkaan klo 4 aamulla kohti juna-asemaa. Matka kesti sellaset 10 h halki pohjois Mosambikin pikkukylien ja vuoriston. Niin kaunista niin kaunista. Juna pysahteli vahan valia ja sehan on spektaakkeli matkan varrella olevissa kylissa, ikkunoista voi ostaa kaikkea mahdollista. 2. luokan vaunupaikka on erinomainen. 6 makuulaveria, joissa voi mukavasti loikoilla ja tuijotella maisemia ikkunasta. Tosin nukuin mukavasti puoli matkaa. Mun onneksi vaunussa oli yks ghanalainen mies ja yks (hot..) tansanialainen, joiden kanssa oli kiva jutella kun ne puhu englantia. Ghanalaisella oli myos sama maaranpaa - eli Lichinga, joten kiva oli saada siihen portugalia puhuva turva, jonka seurassa paasee natisti perille. Junalta oli tarkoitus lahtea bussi suoraan mutta yllari etta juuri tana paivana sita sai odotella sellaset pari tuntia.
Mutta ei se mitaan, vihdoin paastiin matkaan ja kaikkien sattumien seurauksena loysin chapasta (bussista) itselleni matkaseuran tahan paivaan asti ja ainakin viikoksi viela eteenpain. Tanskalais-saksalainen Chris, mua 10 vuotta (huh) nuorempi, vahan ehka sinisilmanen (mamman)poikanen, tosin ikaisekseen kovin kypsa jollain tavalla. Chris muutti matkasuunnitelmaansa lennosta ja paatti tulla Malawiin mun kanssa pohjosen kautta. Huippuhomma silla tulevat paivat oltiin ainoat valkoiset mailla halmeilla ja erittain kaukaisissa kylissa, joissa ois yksin voinut kayda aika vahan pitkaks ja raskaaks. Huoneen jakaminen nakyy myos lompakossa, silla yksinmatkustava maksaa aina enemman. Mutta siis Chris on huippuseuraa eika oo juurikaan kayny hermoille.. :) Tuntuu etta oltas tunnettu jo hyvinkin pitkaan. Voisin kertoa hanesta paljonkin mutta ehka taa ei oo oikee foorumi.
Paiva oli pitka, Lichingaan saavutiin keskiyolla. Harvoin tuleekaan matkustettua pimeassa, mika on aika vaarallista, mutta nailla leveyksilla ei liikennetta ainakaan ollut, joten sinansa ok. Harmi ettei nahnyt maisemia, ainoastaan metsapaloja tai tahallisia polttoja, jotka pimeassa nayttikin aika hienolta, vaikka ovatkin surullisia sinansa. Heti aamusta ponkastiin kohti Metangulaa, joka osottautu ehka hienoimmaks mosambikilaiseksi kylaksi jota oon nahnyt. Aivan mahtava. Lago Niassan rannalla, (Sama jarvi Malawissa Lake Malawi) elavainen, vuoristoinen, kuvankaunis paikka, jossa ihmiset superystavallisia ja jokunen puhu jopa englantia. Muutenkin paikka oli jokseenkin hammentava silla keskella kylaa oli oikein sopoksi sisustettu ulkoilmabaari, joka oli uskomattoman hyvin varusteltu ja jossa soitettiin viimisimpia hitteja ja jossa hengas illalla maailman cooleimmat jatkat ja mimmit merkkivaatteissaan. MITEN VOI OLLA MAHDOLLISTA? Niin syvalla jossain, muuten ilman mitaan mukavuuksia. Mestassa ei ollut mm. yhtaan ravintolaa josta ois saanu ruokaa ja yks, siedettava mutta pikkusen kalynen majapaikka. Jaksoin ihmetella, kunnes vasta seuraavana paivana sukelsin syvalle barracoiden valiin ja loysin myos hammentavan hyvinvarustellun markettialueen. Sieltahan sita billabongia sitten sai. Mutta jaksettiin ihmetella menoa.
Tarkotus oli ottaa Ilala ferry Metangulasta, mutta koska se mita ilmeisemmin oli vahintaan 12 h myohassa ja kuultiin etta Cobue on superkaunis myos ja sielta saa otettua pikkuveneen malawiin anytime, niin paatettiin lahtea sinne. Osottautu taas kuningasajatukseksi. Ylos 4.30 oli vahan liioteltua silla odotettiin kyytia loppujen lopuks sellaset 6h, seuraten samalla pikkykylan elamaa. Mutta kannatti silla tie Cobueen oli myos hienoin ja mielenkiintosin reitti mita mosambikissa oon nahnyt. Avolavalla sellaset 5 h ja taas uskomattomia pikkukylia, ahdasta istumista ja seisomista, hillittomia maisemia, karttynen lokaalimummo iholla, hyvat naurut, auto hajos mutta fiksattiin, kuuma ku helvetissa, polya, apinoita, ystavallisia ihmisia, vuoristoja, kannisia aijia ja lopulta Cobue. Oih, ihana, rauhallinen ranta, ei ketaan muita vieraita, kiva pikku hut rannalla - jaatiin pariksi paivaksi.
Cobue oli viela pikkusempi kyla kun edellinen, ilman sahkoa, ravintoloita tai muita majapaikkoja. Mutta nautittiin kyballa. Mentiin seuraamaan lokaalia fudismatsia, jossa onnistuttiin varastaan show. Skidit tuli hulluks ja kaikki kyylas vaan meita. Meidan superavulias lodge isanta yritti kysya lapsilta etta eiks teidan pitas kattoo matsia niin kaikki huutaa etta EI, me tultiin kattomaan mzunguja!!! No, nehan katto, mutta ihania pikkusia.
Vikana aamuna Chrisin huippumukavat vanhemmat, jotka asuu Maputossa ja oli 10 km paassa viiden tahden eristetyssa ekolodgessa viikonloppuvierailulla, tuli meidan mestoille hakemaan autoaan ja niiden avulla seka hyvalla tsagalla saatiinkin loppujen lopuks fancy lodgen managerilta ilmanen moottorivenekyyti Likoman saarelle Malawiin. How lucky was I again?
tiistai 7. syyskuuta 2010
Peace and peanuts
Nyt mie oon sitten taas ihan yksin (tavallaan). Tuntu oudolta lahtea Pemban kodista jossa iska ja aiska piti niin hyvan huolen ettei paremmasta valia. Enpa ookkaan muuten koskaan aikasemmin lorvinu kenenkaan nurkissa kokonaista kuukautta. Tuntu hyvalta valilla niinkin pain! Kiitos viela rakkaat Juba&Romina. :)
Vahan jopa jannitti lahtea yksin taas suureen maailmaan, mutta lahdin siis vihdoin meneen lauantaina kun sain team Espanjalta kyydin Nacalaan. Enpa ois koskaan uskonu palaavani sillekin rikospaikalle. Siella tosin vietettiin vaan yks mukava yo, jonka jalkeen spanskinelikon Sonja ja Anxo & ma jatkettiin Ilha de Mozambiqueen.
Nacalaan paadyttya mietin pitkaan ja hartaasti etta viittisko ottaa yhteytta pahkinamieheen, kun nyt kuitenkin on niinkin lahella kun samassa kaupungissa. Osa teista tuntee ko. tarinan kahden vuoden takaa...asiaanhan liittyy muutaman kilon sakki cashew pahkinoita ja custom Mersu, jolla Riikka ja Meri sai kyytia, kuten myos personal driver joka helpotti meidan matkantekoa aikalailla - ja pelasti pikku pulasta. Summa summarum just kun olin hylannyt ajatuksen jarkivoittona niin treffattiin Nacalassa eras ranskalainen Brice (johon tutustuin muuten viime talvena Sansibarilla ja nyt taas Pembassa) joka yllatys yllatys tunsi Rucan, aka pahkinamiehen, joka kuulemma on tosiaan oikeesti Nacalan rikkain (mafioso) satamatransportbusineksillaan - niin kuin hieman epailtiinkin. Noh, pakkohan se oli sit soittaa ja voi voi miten happy happy vastaanotto olikaan. Englannin kielen taidossa oli myos tapahtunut huomattava muutos parempaan suuntaan parin vuoden aikana.. Onni onnettomuudessa, Ruca Maputossa. Tosin lentolippu on ilmeisesti jo vetamassa ja treffaamme Nampulassa huomenna. Which is nice siina mielessa etta Nampula on hieman turvaton hell hole jossa mielummin kuljenkin ison aijan kanssa. Olen nimittain pakotettu viettamaan siella yhden yon. Mutta jaa nahtavaksi miten kay ja paaseeko Merppa taas Mersulla Malawiin tms. Haha.
Mutta tosiaan, aamulla jain yksin Ilhalle kun Sonja jaa Anxo jatko matkaa. Oon niin onnellinen etta palasin talle saarelle. Pari vuotta sitten taalla vietetty paiva ei kylla riittanyt alkuunkaan eika mihinkaan, nyt sen huomaa. Todellinen saaren taika tulee esiin vasta ilta-auringon jalkeen. Taalla vois helposti viettaa viikon. Eilen tehtiin perinteinen veneretki Ilha de Goalle, joka oli taas yksi paratiisisaari paratiisisaarten joukossa. Jotenkin totes etta niita on jo nahny niin paljon etta ei ees sykahdyta mitenkaan erityisesti!!! MUTTA sen jalkeen purjehdittiin viela toiselle rannalle, jolle paastya ihmeteltiin etta mita helevettia me siella tehdaan koska biitsi on ankee kivikko ja paskanenki viela. No siina istuttiin ja ihmeteltiin kunnes joskus vartin paasta tuli sama asia puheeks ja meidan huippukehno, vaikkakin ystavallismielinen opas ymmarsi kertoa etta no kun taalla olis sellanen natural swimming pool..No sinne siis ja jippii, taas tuli nahtya jotain uutta ja uskomattoman hienoa. Eli luonnon muovaama poukama mangrovepuineen ja valkosella hiekalla ymparoituna. I-h-a-n-a.
Veneretken lisaksi oon vaan vaeltanut ympariinsa naita kasittamattoman upeita katuja, loytanyt ihania ravintoloita talojen katoilta, snorklannut, tavannut mukavia lokaaleja, leikkinyt lasten kanssa, ottanut satoja valokuvia, kuunnellut minareettien kutsua, uinut meressa suoraan oman majapaikan portailta, ihastellut casa de Jorgen (jossa siis asun) sopoa pastellissavyista sisapihaa ja raunioita, puita ja kukkia, seurannut linnoituksen kupeessa pelattavaa mestariliigan fudismatsia Nacala vs. Ilha de Moz, jorannut mm. Shakiraa (tahan on tultu!) ulkoilmadiscossa, jossa ei ollut ketaan muita kun meidan silloinen pikkuseurue, selvitellyt pienta poliisiasiaa silminnakijana, viettanyt herkkia auringonlaskuhetkia ipodini kanssa, jarkyttynyt paikallisesta sairaalasta, joka on suoraan kauhuelokuvasta, ottanut uber rusketuksen, nukkunut hyvin ja ilmeisesti saanut matkan toisen semivatsapopon, joka toivon mukaan menee yhta nopee ohi kun edellinenkin.
On kasittamatonta etta talla saarella ei ole taman enempaa turisteja. Paikat on puolityhjia ja ihmettelen suuresti miten taa ei ole taman suositumpi ja onko nama paikat koskaan taynna! Milloin on sesonki ja millaista silloin on? Taa on nimittain taasen sanoinkuvaamattoman taianomainen paikka! Ajoitin tosin tan ita-Afrikan rannikolla olemisen aika huonosti, silla nyt on tosiaan Ramadan ja kaikkialla on ihan kuollutta senkin takia. Lokaalit ei saa dokaa, joten monet discot ja baarit on kokonaan suljettuja. Paikalliset on myos toisinaan paivasaikaan semikarttysia ja ihmekos tuo ku on verensokerit kivilla. Kuinka ollakkaan, ramadan loppuu lauantaina kun ma saavun nailla nakymin samana paivana kristittyyn Malawiin. Hip hei, rankka matka Malawiin edessa, mutta haluan suorittaa sen mahdollisimman nopeasti silla matkalla ei ole mitaan missa haluaisin erityisesti aikaa viettaa. Tai olisi Mosambikin puoleinen osa Lake Malawia, eli Lago Niassa, mutta ilman nelivetoo ei siella yksinaan porrata. Joten toivon hartaasti etta osun oikeaan aikaan Metangula nimiseen pikkusatamaan, ja etta kerran viikossa kulkeva Ilala ferry paasee perille ja kulkee aikataulun mukaan, jotta paasen sujuvasti ja ekana Likoman saarelle Malawissa. Mainittakoon etta kun Stella ja Mimosa yritti muutama viikko sitten samaa niin lautta ei koskaan tullutkaan. But, I feel like a lucky bastard.
Vahan jopa jannitti lahtea yksin taas suureen maailmaan, mutta lahdin siis vihdoin meneen lauantaina kun sain team Espanjalta kyydin Nacalaan. Enpa ois koskaan uskonu palaavani sillekin rikospaikalle. Siella tosin vietettiin vaan yks mukava yo, jonka jalkeen spanskinelikon Sonja ja Anxo & ma jatkettiin Ilha de Mozambiqueen.
Nacalaan paadyttya mietin pitkaan ja hartaasti etta viittisko ottaa yhteytta pahkinamieheen, kun nyt kuitenkin on niinkin lahella kun samassa kaupungissa. Osa teista tuntee ko. tarinan kahden vuoden takaa...asiaanhan liittyy muutaman kilon sakki cashew pahkinoita ja custom Mersu, jolla Riikka ja Meri sai kyytia, kuten myos personal driver joka helpotti meidan matkantekoa aikalailla - ja pelasti pikku pulasta. Summa summarum just kun olin hylannyt ajatuksen jarkivoittona niin treffattiin Nacalassa eras ranskalainen Brice (johon tutustuin muuten viime talvena Sansibarilla ja nyt taas Pembassa) joka yllatys yllatys tunsi Rucan, aka pahkinamiehen, joka kuulemma on tosiaan oikeesti Nacalan rikkain (mafioso) satamatransportbusineksillaan - niin kuin hieman epailtiinkin. Noh, pakkohan se oli sit soittaa ja voi voi miten happy happy vastaanotto olikaan. Englannin kielen taidossa oli myos tapahtunut huomattava muutos parempaan suuntaan parin vuoden aikana.. Onni onnettomuudessa, Ruca Maputossa. Tosin lentolippu on ilmeisesti jo vetamassa ja treffaamme Nampulassa huomenna. Which is nice siina mielessa etta Nampula on hieman turvaton hell hole jossa mielummin kuljenkin ison aijan kanssa. Olen nimittain pakotettu viettamaan siella yhden yon. Mutta jaa nahtavaksi miten kay ja paaseeko Merppa taas Mersulla Malawiin tms. Haha.
Mutta tosiaan, aamulla jain yksin Ilhalle kun Sonja jaa Anxo jatko matkaa. Oon niin onnellinen etta palasin talle saarelle. Pari vuotta sitten taalla vietetty paiva ei kylla riittanyt alkuunkaan eika mihinkaan, nyt sen huomaa. Todellinen saaren taika tulee esiin vasta ilta-auringon jalkeen. Taalla vois helposti viettaa viikon. Eilen tehtiin perinteinen veneretki Ilha de Goalle, joka oli taas yksi paratiisisaari paratiisisaarten joukossa. Jotenkin totes etta niita on jo nahny niin paljon etta ei ees sykahdyta mitenkaan erityisesti!!! MUTTA sen jalkeen purjehdittiin viela toiselle rannalle, jolle paastya ihmeteltiin etta mita helevettia me siella tehdaan koska biitsi on ankee kivikko ja paskanenki viela. No siina istuttiin ja ihmeteltiin kunnes joskus vartin paasta tuli sama asia puheeks ja meidan huippukehno, vaikkakin ystavallismielinen opas ymmarsi kertoa etta no kun taalla olis sellanen natural swimming pool..No sinne siis ja jippii, taas tuli nahtya jotain uutta ja uskomattoman hienoa. Eli luonnon muovaama poukama mangrovepuineen ja valkosella hiekalla ymparoituna. I-h-a-n-a.
Veneretken lisaksi oon vaan vaeltanut ympariinsa naita kasittamattoman upeita katuja, loytanyt ihania ravintoloita talojen katoilta, snorklannut, tavannut mukavia lokaaleja, leikkinyt lasten kanssa, ottanut satoja valokuvia, kuunnellut minareettien kutsua, uinut meressa suoraan oman majapaikan portailta, ihastellut casa de Jorgen (jossa siis asun) sopoa pastellissavyista sisapihaa ja raunioita, puita ja kukkia, seurannut linnoituksen kupeessa pelattavaa mestariliigan fudismatsia Nacala vs. Ilha de Moz, jorannut mm. Shakiraa (tahan on tultu!) ulkoilmadiscossa, jossa ei ollut ketaan muita kun meidan silloinen pikkuseurue, selvitellyt pienta poliisiasiaa silminnakijana, viettanyt herkkia auringonlaskuhetkia ipodini kanssa, jarkyttynyt paikallisesta sairaalasta, joka on suoraan kauhuelokuvasta, ottanut uber rusketuksen, nukkunut hyvin ja ilmeisesti saanut matkan toisen semivatsapopon, joka toivon mukaan menee yhta nopee ohi kun edellinenkin.
On kasittamatonta etta talla saarella ei ole taman enempaa turisteja. Paikat on puolityhjia ja ihmettelen suuresti miten taa ei ole taman suositumpi ja onko nama paikat koskaan taynna! Milloin on sesonki ja millaista silloin on? Taa on nimittain taasen sanoinkuvaamattoman taianomainen paikka! Ajoitin tosin tan ita-Afrikan rannikolla olemisen aika huonosti, silla nyt on tosiaan Ramadan ja kaikkialla on ihan kuollutta senkin takia. Lokaalit ei saa dokaa, joten monet discot ja baarit on kokonaan suljettuja. Paikalliset on myos toisinaan paivasaikaan semikarttysia ja ihmekos tuo ku on verensokerit kivilla. Kuinka ollakkaan, ramadan loppuu lauantaina kun ma saavun nailla nakymin samana paivana kristittyyn Malawiin. Hip hei, rankka matka Malawiin edessa, mutta haluan suorittaa sen mahdollisimman nopeasti silla matkalla ei ole mitaan missa haluaisin erityisesti aikaa viettaa. Tai olisi Mosambikin puoleinen osa Lake Malawia, eli Lago Niassa, mutta ilman nelivetoo ei siella yksinaan porrata. Joten toivon hartaasti etta osun oikeaan aikaan Metangula nimiseen pikkusatamaan, ja etta kerran viikossa kulkeva Ilala ferry paasee perille ja kulkee aikataulun mukaan, jotta paasen sujuvasti ja ekana Likoman saarelle Malawissa. Mainittakoon etta kun Stella ja Mimosa yritti muutama viikko sitten samaa niin lautta ei koskaan tullutkaan. But, I feel like a lucky bastard.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)