Peace and peanuts

Nyt mie oon sitten taas ihan yksin (tavallaan). Tuntu oudolta lahtea Pemban kodista jossa iska ja aiska piti niin hyvan huolen ettei paremmasta valia. Enpa ookkaan muuten koskaan aikasemmin lorvinu kenenkaan nurkissa kokonaista kuukautta. Tuntu hyvalta valilla niinkin pain! Kiitos viela rakkaat Juba&Romina. :)

Vahan jopa jannitti lahtea yksin taas suureen maailmaan, mutta lahdin siis vihdoin meneen lauantaina kun sain team Espanjalta kyydin Nacalaan. Enpa ois koskaan uskonu palaavani sillekin rikospaikalle. Siella tosin vietettiin vaan yks mukava yo, jonka jalkeen spanskinelikon Sonja ja Anxo & ma jatkettiin Ilha de Mozambiqueen.

Nacalaan paadyttya mietin pitkaan ja hartaasti etta viittisko ottaa yhteytta pahkinamieheen, kun nyt kuitenkin on niinkin lahella kun samassa kaupungissa. Osa teista tuntee ko. tarinan kahden vuoden takaa...asiaanhan liittyy muutaman kilon sakki cashew pahkinoita ja custom Mersu, jolla Riikka ja Meri sai kyytia, kuten myos personal driver joka helpotti meidan matkantekoa aikalailla - ja pelasti pikku pulasta. Summa summarum just kun olin hylannyt ajatuksen jarkivoittona niin treffattiin Nacalassa eras ranskalainen Brice (johon tutustuin muuten viime talvena Sansibarilla ja nyt taas Pembassa) joka yllatys yllatys tunsi Rucan, aka pahkinamiehen, joka kuulemma on tosiaan oikeesti Nacalan rikkain (mafioso) satamatransportbusineksillaan - niin kuin hieman epailtiinkin. Noh, pakkohan se oli sit soittaa ja voi voi miten happy happy vastaanotto olikaan. Englannin kielen taidossa oli myos tapahtunut huomattava muutos parempaan suuntaan parin vuoden aikana.. Onni onnettomuudessa, Ruca Maputossa. Tosin lentolippu on ilmeisesti jo vetamassa ja treffaamme Nampulassa huomenna. Which is nice siina mielessa etta Nampula on hieman turvaton hell hole jossa mielummin kuljenkin ison aijan kanssa. Olen nimittain pakotettu viettamaan siella yhden yon. Mutta jaa nahtavaksi miten kay ja paaseeko Merppa taas Mersulla Malawiin tms. Haha.

Mutta tosiaan, aamulla jain yksin Ilhalle kun Sonja jaa Anxo jatko matkaa. Oon niin onnellinen etta palasin talle saarelle. Pari vuotta sitten taalla vietetty paiva ei kylla riittanyt alkuunkaan eika mihinkaan, nyt sen huomaa. Todellinen saaren taika tulee esiin vasta ilta-auringon jalkeen. Taalla vois helposti viettaa viikon. Eilen tehtiin perinteinen veneretki Ilha de Goalle, joka oli taas yksi paratiisisaari paratiisisaarten joukossa. Jotenkin totes etta niita on jo nahny niin paljon etta ei ees sykahdyta mitenkaan erityisesti!!! MUTTA sen jalkeen purjehdittiin viela toiselle rannalle, jolle paastya ihmeteltiin etta mita helevettia me siella tehdaan koska biitsi on ankee kivikko ja paskanenki viela. No siina istuttiin ja ihmeteltiin kunnes joskus vartin paasta tuli sama asia puheeks ja meidan huippukehno, vaikkakin ystavallismielinen opas ymmarsi kertoa etta no kun taalla olis sellanen natural swimming pool..No sinne siis ja jippii, taas tuli nahtya jotain uutta ja uskomattoman hienoa. Eli luonnon muovaama poukama mangrovepuineen ja valkosella hiekalla ymparoituna. I-h-a-n-a.

Veneretken lisaksi oon vaan vaeltanut ympariinsa naita kasittamattoman upeita katuja, loytanyt ihania ravintoloita talojen katoilta, snorklannut, tavannut mukavia lokaaleja, leikkinyt lasten kanssa, ottanut satoja valokuvia, kuunnellut minareettien kutsua, uinut meressa suoraan oman majapaikan portailta, ihastellut casa de Jorgen (jossa siis asun) sopoa pastellissavyista sisapihaa ja raunioita, puita ja kukkia, seurannut linnoituksen kupeessa pelattavaa mestariliigan fudismatsia Nacala vs. Ilha de Moz, jorannut mm. Shakiraa (tahan on tultu!) ulkoilmadiscossa, jossa ei ollut ketaan muita kun meidan silloinen pikkuseurue, selvitellyt pienta poliisiasiaa silminnakijana, viettanyt herkkia auringonlaskuhetkia ipodini kanssa, jarkyttynyt paikallisesta sairaalasta, joka on suoraan kauhuelokuvasta, ottanut uber rusketuksen, nukkunut hyvin ja ilmeisesti saanut matkan toisen semivatsapopon, joka toivon mukaan menee yhta nopee ohi kun edellinenkin.

On kasittamatonta etta talla saarella ei ole taman enempaa turisteja. Paikat on puolityhjia ja ihmettelen suuresti miten taa ei ole taman suositumpi ja onko nama paikat koskaan taynna! Milloin on sesonki ja millaista silloin on? Taa on nimittain taasen sanoinkuvaamattoman taianomainen paikka! Ajoitin tosin tan ita-Afrikan rannikolla olemisen aika huonosti, silla nyt on tosiaan Ramadan ja kaikkialla on ihan kuollutta senkin takia. Lokaalit ei saa dokaa, joten monet discot ja baarit on kokonaan suljettuja. Paikalliset on myos toisinaan paivasaikaan semikarttysia ja ihmekos tuo ku on verensokerit kivilla. Kuinka ollakkaan, ramadan loppuu lauantaina kun ma saavun nailla nakymin samana paivana kristittyyn Malawiin. Hip hei, rankka matka Malawiin edessa, mutta haluan suorittaa sen mahdollisimman nopeasti silla matkalla ei ole mitaan missa haluaisin erityisesti aikaa viettaa. Tai olisi Mosambikin puoleinen osa Lake Malawia, eli Lago Niassa, mutta ilman nelivetoo ei siella yksinaan porrata. Joten toivon hartaasti etta osun oikeaan aikaan Metangula nimiseen pikkusatamaan, ja etta kerran viikossa kulkeva Ilala ferry paasee perille ja kulkee aikataulun mukaan, jotta paasen sujuvasti ja ekana Likoman saarelle Malawissa. Mainittakoon etta kun Stella ja Mimosa yritti muutama viikko sitten samaa niin lautta ei koskaan tullutkaan. But, I feel like a lucky bastard.