Vahan pelkasinkin etta koti-ikava iskee synttarina ja tulee ikava kavereita joiden kanssa ois kiva juhlia! Tais pikku kyynelkin vierahtaa kun luin kaikkien onnitteluja facebookista, tekstareita ja puheluita... Snif. Ja kiitos. Ootte ihania...
Mutta onneks ja omaksikin yllatykseksi mulla kehkeyty ihan mahtavat synttarit ja mukana oli monta uutta kaveria. Mayokan majatalo (Nkhata Bayssa) teki mulle synttarikakun, tuli drinkkia ja mulle laulettiin. Chris oli teettanyt mulle lahjaksi puisen avaimenperan, jossa lukee Meri - se oli liikkis. Yhella rastadudella oli samana paivana synttarit ja kylilla olikin isot bileet (ei siis sen takia, mutta kuitenkin) ja livebandeja aamuun asti. Tavoitteena oli nahda terassilta auringonnousu mutta nukkumatti tuli joskus klo 4. Seuraavana aamuna 3 h unien jalkeen ja raposessa olossa matka jatkui pohjosta kohti halki jylhien maisemien, taas.
Yovyttiin 1 yo pohjosessa Chitimban kylassa, tavotteena seuraavana aamuna liftata risteyksesta ylos vuorille Livingstoniaan, jonne ei julkista liikennetta ole ja tie on melko rakasessa kunnossa ja jyrkka. Monet kavelee sinne ylos, henk. koht tassa helteessa ja henkeani arvostaen jattasin valiin. Meilla kavi perinteisesti maiha ja 40 min odottelun jalkeen saatiinkin kyyti lokaalin koululaisryhman pick upilla.
Oisin voinu jaada Livingstoniaan kuukaudeksi ja vaan tuijotella niin maisemia. Ja oisin jaanytkin jos ois ollu cashia mukana tarpeeks. Suoraan meidan majapaikasta ja jopa mökin sangyssa maaten avautu sellanen nakyma etta HUH HUH. Vuoria, metsaa, jarvi ja perinteisia afrikkamajoja siella taalla. Ajattelin aiemmin etta naita ruokajuttuja ma en sit jaksa tanne kirjotella, mutta pakko mainita etta taas paikassa ruoka oli jarisyttavan hyvaa ja parasta koko jutussa oli etta ihan KAIKKI kasvo tan Lukwe Eco lodgen omassa puutarhassa. Aina valkosipulista kahviin, munakoisosta inkivaariin, kanoihin ja kaloihin. Vessat on kompostivessoja, paikka toimii aurinkoenergialla ja kaikki mahdollinen hyodynnetaan. Paikka nayttaa hyvaa esimerkkia koko yhteisolle. En oo myoskaan sellasta rauhaa taas hetkeen kokenutkaan. Siina terassilla kissaa rapsutellen ja pikkusen bissee litkien. Siella ei ollut ketaan muita kun ma ja Chris ja mestan omistaja - jonka juttuja pari iltaa kuunneltiin.
Omistaja olikin taas sellanen jamppa etta ei voi kun tuntea syvaa arvostusta, kuunnella ja ottaa opiksi. Joiltain ihmisilta vaan oppii niin paljon. Kongossa syntynyt ja kasvanut belgialainen, Malawissa 10 vuotta ja kaynyt jokaisessa Afrikan maassa. Paa taynna tietoa aikalailla kaikesta - ja kaiken lisaks mukava tyyppi. Veti suorastaan hiljaseks.
Taalla tapaa kylla kaikenlaista porukkaa - nuijia ja ignorantteja overlandereita, reissupisteita keraavia urpoja blondeja, niita joiden mielesta Afrikka on tooooosi rankka ja vaarallinen, niita joiden mielesta tulella kokkaaminen on eksoottista, maailmanparantaja vapaaehtoistyontekijoita, jotka kuitenkin on ihan paniikissa ja paskana 3 vkon jalkeen, tekopirteita pariskuntia...uuh, kaikenlaista. Paljon tietty hauskaakin ja erityisesti mielenkiintosta jengia, mutta tota em. osastoo en vaan jaksa... mutta mun idoleiksi (belgialaisen lisaks) muodostu eras brittipariskunta. Valehtelematta 70-vuotiaita jotka tavattiin eka Nkhata Bayssa. Siella jo mummo lahti vahan sunset risteilylle kaljaa juomaan siina missa muutkin. Tyypit myos reissaa Afrikassa rinkan ja teltan kanssa julkisilla. Seuraavan kerran nahtiin ne Chitimbassa ja sitten ylhaalla Livingstoniassa kun ne tuli meidan majapaikkaan drinkille. Olivat sitten kavelleet ensin vuorelle ylös sen 15 km, kattoneet vesiputoukset, joivat siina pari kaljaa ja pappa poltteli rookia. Mummo sano etta hanella on hammasharja mukana jos sittenkin jais yoksi, mutta siina ne sit kuitenkin paattivat lahtea viela kaveleen takasinpain. Jos ehtivat ennen auringonlaskua (tuskin muuten ehtivat..mut toivottavasti hengissa perilla) Hei jonninverran rautasessa kondiksessa!!! Ja jos en viela tarpeeks painottanut niin taalla on KUUMA!!!
Mekin sitten kaveltiin takasinpain seuraavana aamuna, alaspainhan se onkin ihan ok reippailu. Tosin oltiin aivan puhki, poikki ja hiessa kun paastiin perille ja mietin vaan kuinka ylospain kavellen mentaessa olisin vihannut joka ikista sekuntia ja itkenyt verta. Onneks ei tarttenu.
Chitimbaan jainkin taasen 3 yoksi. Kaytiin vahan lokaalibaareissa ja otettiin rennosti. Chris lahti parin yon jalkeen Tansaniaan ja ma pikku eroitkun jalkeen lahin kylille. Tuloksena oli 200 USD extempore wood carving ostokset ja 11 kg paketti kohti Suomea, WTF? Nooh, sattuuhan naita varmaan kaikille...Sori Iris ja kiitti kun rehaat paketin postista...
Oli tosiaan vahan outoa jaada "yksin" kun on 3 vkoa ollu jonkun kanssa 24h. Mutta jo samana iltana loyty uus matkaseura, hollantilainen Enno, jonka kanssa tulin takas Nkhata Bayhin eilen. Ja niin hyvaa seuraa kun Chris olikin, alko mitta tuleen vahan tayteen, joten hyva nain. Jotenkin meidan persoonat ja ikaero taytti tehtavansa kolmessa viikossa. Ja jos nyt jollekin jai epaselvaks niin meilla ei ollut suhdetta. (Taalla sita ainakin on joutunut kaikille selvittamaan, koska palasin uuden aijan kanssa, haha)
Malawista viela haluaisin sanoa etta ei ne turhaan sano tata warm heart of Africaksi tai Africa for beginners. Malawilaiset on vaan niin mukavia etta ei mitaan jarkee. Ne on avuliaita, ne ei ees juurikaan huijaa ja hymyilee koko ajan. Hello, how are u -reppu alkaa oleen vahan tyhja valilla. Juttuseuraa saa aina. Ihania ihmisia ja juuri niiden takia taalla on niin helppoo. Lovin it.
Nyt ma en enaa jaksa kirjottaa vaikka olis tassa varmaan kaikenlaista. Moikka.
Kerrankin tässä vapaapäivänä sain rauhassa lukea sun blogia-on meinaan arki alkanut kovasti muistuttaa sun arkea: herään aina samaan aikaan, klo 6.30(mikä ei sovi mulle)ja palaan kotin siinä 18.10, teen perusaskareet ja meen nukkumaan klo 10. Elämä on muuttunut ma-pe todella työkeskeiseksi!!Niinpä onkin aidosti mukavaa lukea sun elämän tapahtumia ja elää myös mukana sitä tunnetta, että saa keskittyä elämiseen, matkustamiseen, ilman tätä perus oravanpyörää. Sun mieskuviot käytiinkin Iriksen kanssa läpi ravintola Samratissa, koska niistä olin ehkä aavistuksen tippunut kärryiltä-oli uusia nimiä ja vanhoista ei mitään tietoa, mutta kyllä asiat selvisivät sitten siinä punaviinin kanssa. Joudun palaamaan ehkä vanhaan duuniin tammikuussa, joten en tiedä tulenko sieltä saamaan lomaa ennen kesää. Rahat joilla kuvittelin reissaavani menevät koululaskuun joulukuussa, se tuli itselleni melkoisena yllärinä. Mutta: nautiskele elämästä ja kirjoitetaan inboxiin lähiaikoina lisää. Pidä huolta itestäs!!!!Love.
VastaaPoista