Lake of Stars ja melko varma malaria

Viime perjantaina meidän iloinen ja sekava festariseurue, noin 10 henkeä lähti Cape McLearista kohti festareita. Kanelin kanssa pystytettiin teltta viralliselle camping aluelle, jengi jakaantui sinne tänne, osa nukku ihan vaan biitsillä. Aivan mahtavat festarit. Upea alue järven rannalla ja biitsillä, sopivasti jengiä, ehkä sellanen 3000, hyvää musaa ja kaikkee mitä nyt festareilta voi odottaa. Virallinen site http://lakeofstars.org/

Perjantai iltana itseasiassa lähettiin varjobileisiin kylille, sillä siellä soitti malawin suosituimmat artistit Lucius Banda ja Black missionaries, jotka eivät suostuneet esiintymään itse festareilla. Ilmeisesti britit ei maksanu niille tarpeeks vaan makso enemmän jollekin zimbabwelaiselle esiintyjälle jne. Noh, huomas kyllä että suurin osa lokaaleista olikin sitten näissä bileissä ja taaskaan valkosia naamoja ei juurikaan näkynyt. Siellä oli vaan minä, Kaneli ja yks belgialainen Anja, jonka olin tavannut jo viikkoja sitten Likoman saarella. Huippuhauskat jortsut vaikka loppuyö etittiinkin mun lompakkoo joka pöllittiin laukusta. Bändi jopa kuulutti aiheesta lavalla, mutta eihän sitä takasin tullu. Noh, pikku rahoja onneks ja vaan visa electron jonka totesin myöhemmin tarpeettomaksi.

Festareilla oli mahdoton nukkua kun klo 8 aamulla lähes koko leirintäalue hereillä ja teltassa on niin kuuma että siellä ei voi olla. Mutta jotenkin sitä unta ei oikein tarvinnutkaan... Gin tonic pitää kans hereillä kivasti. Päivät lepposasti jossain varjossa löyhytellen ja illalla tanssia ja hyviä bändejä.

Ainut miinus näissä bileissä oli olematon security, ja ehkä joka toinen festarivieras ryöstettiin jollain tavalla. Jos joku sammu biitsille niin aamulla oli todennäköisesti taskut tyhjennetty ja jopa kengät viety jalasta. Meidän telttaan murtauduttiin kanssa, mutta koska se oli lukossa, se oli viilletty auki ja ilmeisesti yritetty vaan napata jotain mihin ylettyy. Onneks oltiin levitetty kaikki kamat pitkin teltan lattiaa, joten ne sai ainoastaan Kanelin tyhjän repun. Siellä oli ainoastaan otsalamppu ja swiss army veitsi ja jotain lääkkeitä. PAska homma oli vuokrateltta, joten sen ja vakuutuksen takia oli pakko tehdä rikosilmotus. Ja paikallisen poliisin kanssa asiointihan on tunnetusti melko hyödytöntä. Hyvät naurut siitäkin kyllä sai. On ne vaan niin useless.
Ja siis onneks nää faktat oli tiedossa etukäteen, joten kaikki arvotavara ja rinkat oli jätetty taakse ja mukana oli vaan vähän vaatetta ja perustarpeet. Mutta monelta muulta lähtikin sitten kaikki mahdollinen...tarinoita kuuli joka suunnasta ja teltoissa oli käyty jopa jengin nukkuessa.
Mutta pientä sen rinnalla että festarit oli aivan mahtavat ja ikimuistoiset.

Ja lainatakseni loppuun erään hollantilaisen ystäväni sanoja "this is no Lake of stars, it's temptation island!" Huoooh...siitä voi joku päätellä jotain mikä meininki.

Maanantaina sain onnekseni liftattua kyydin Monkey Bayhin asti, jossa vielä jouduin hengaamaan lokaalibaarissa jonkun tunnin uuden ystäväni John Bananan kanssa. Oli kyllä hauskaa kun taas keksittiin yhteisiä ystäviä ja todettiiin että itseasiassa tavattiin Sansibarilla uuden vuoden aikoihin. Kanelikin selvisi samaan risteykseen poliisiasemareissulta ja eri kyydillä ja tunnelma 15 minuutin yöunien ja koko festareiden jälkeen oli jokseenkin hilpeä ja sekava. Vihdoin saatiin hikinen ja ahdas loppukyyti Cape McLeariin Liinun turvakotiin. Ruoka, suihku, kaatuminen sänkyyn n. klo 15 iltapäivällä. Ja sitten jippii mikä yö. Heräsin jossain vaiheessa kun alko kummastakin päästä lentämään kaaressa ja tärisin ihan jäässä ja horkassa.

Tiistai menikin sitten maatessa kuumeessa ja sain vaan kyydin medical clinicille ja takas. Malariaa ei testattu, koska se ei välttämättä heti näy vaan siihen voi mennä jopa monta päivää. Kaikki oireet kuitenkin viittas vahvasti ja sain lääkkeet, jotka toimii heti. Oon vaan nukkunu nyt koko ajan ja tänä aamuna oli jo paljon parempi olo. Mut aika voimattomaks vetää kun ulkona on 37 astetta lämmintä, oot just ollu festareilla ja nukkunu kolmena yönä yhteensä 7 h ja ottanu pari drinkkiä sinä aikana...ja sitten iskee tollanen tauti. Huuuuh.. Mutta jään henkiin. Maanantaina päivällä oli vielä teemana "we are the survivors of the Lake of Stars", nyt taitaa olla "I'm the survivor of malaria". Luojan kiitos saan olla täällä Liinulla, eikä tarvinu tätä tautia kokea missään backbackersin dormissa. Eli hyvässä hoidossa ja seurassa ja rauhassa. Ja tavallaan täydellinen ajoitus - ei ainakaan menny festarit pilalle ja muutenkin just nyt ei oo kiire mihinkään.