Kun siita malariasta selvisin, lahin Kanelin kanssa Blantyreen. Enhan ma alunperin sinne ees ajatellu menevani, mutta koska kaikki likat oli sinne menossa niin why not. Ja niin, tapasinhan ma festareilla Afrikan komeimman jatkan, Blantyrelaisen tatuoitsijan nimelta Budah, niin oli toinenki hyva syy menna... Blantyressa vietettiin tehokas viikonloppu ja itku paasi kun Kaneli joutu lahteen Suomeen. Eihan me oltu ees kauaa tunnettu, mutta aivan huippureissuseuraa ja meilla oli erittain lystia!!!
Kappas kun mulla kavi sitten sellanen maiha viela, etta olin ajatellu lahtea seuraavaksi Zombaan niin Budah olikin sielta kotosin ja siella asuu sen puoli sukua. No mehan sitten sen aidin luo asumaan vuoren juurelle, banaaniviljelmien kupeeseen. Tai maailman monimutkasin perhekuvio, mutta sen kasvattiaiti on oikeestaan sen siskopuoli. Aidin pihapiirissa oli tyhjillaan valtava talo jota saatiin sitten asuttaa keskenamme. Viereisessa talossa asu Budahin grannie, jota kutsutaan Auntie D:ksi. Eika sekaan oo oikeesti sen mummo mutta kuitenkin. Aivan mahtava tyyppi. Hauska kun mika ja tyylikas leidi. Budahin mutsi kanssa. Kovin nykyaikaisia malawilaisia. Tosin niilla on portugalilaista ja skottiverta joukossa...
Otettiin iisisti, kaytiin mm. Zomba plateulla eli vuorella vahan kavelemassa ja haistelemassa metsaa. Niin kaunista, vehreaa ja raikasta. Muistutti jopa Suomea jonkun verran! Keltasia marjoja sai syoda suoraan puskista ja jokivesi oli jaakylmaa. Korkeita havupuita, lintuja, apinoita. Eika siella ollut niin kuuuuuma! Ihanaa!
Samaisena iltana tosin sitten paratiisiimme luikerteli kaarme jehovan todistajan asussa. Budahin mutsi on jehova, vaikkei heti uskois, niin yllari paikallinen jehovayhteiso - amerikkalainen paskiainen johtohahmona - paatti sitten etta me olemme syntisia naimattomia ja joudumme poistumaan pihapiirista valittomasti... Pikku selkkaus. Auntie D oli raivona ja Budahin mutsi niin nolona etta ei pystyny ees kattoon silmiin enaa.. Ja Budah se vasta hiilena olikin... No mutta, ei ollenkaan huono homma loppujen lopuksi, silla pakattiin kimpsumme ja muutettiin Budahin veljen perheen luo lahemmaksi kaupunkia.
Siella meista pidettiin jopa parempaa huolta jos mahdollista. Veljen vaimo Precious tehopakkaus teki ruokaa kolme kertaa paivassa ja muutenkaan ei pysahtynyt koskaan. Han opetti mut tekemaan huippuhyvia samosia, samalla kun teki niin kasin 500 kpl tulevia haita varten, ja mika parasta - kantamaan vesisankoa paan paalla!!! Missio saavutettu!! Eraana paivana kun ei tullut vetta kannoin sen kanssa pesuvedet kaivolta. Nailla naisilla on terasniskat. Preciouskin kanto yksinaan sellasen 50 litraa kerralla paan paalla. Kasittamattomat voimat. Sit tassa 40 asteen helteessa pumpata sita vetta...huh huh. Ma olinkin siina kylassa yleinen nahtavyys taas vetta pumppaamassa ja etenkin sita kantamassa. Jengilla oli hauskaa.
Viikon paatteeks Auntie D:n naapuritalon pihalla oli paikalliset haat, joihin paasin osallistumaan! Haahumu oli kestanyt jo noin viikon ja joka ilta kuulu vimmattu rummutus. Itse haissa oli varmaan 500 ihmista - kaikki on tervetulleita, mitaan kutsuja ei jaeta. Ainut mika vaivas oli, etta ma meinasin taas varastaa koko shown ja olin paljo kiinnostavampi kun haapari. Piti aina valilla paeta D:n luo turvaan. Budahin vanha kaveri sanokin sille etta se on kuuluisa nyt. Kaikki puhuu meista. Ma alan jo tottumaan tuijottamiseen mutta Budulla palaa valilla kaamit haha.
Zombasta lahdettiin Liwonde National Parkiin. Tai oikeestaan eihan me leirintaalueelta ees poistuttu kun ei tarvinu. Elefantteja naki suoraan sielta ja hippojen rohina, hyeenojen nauru, elefantit ja kaikki muut aanet kuulu leirintalueelle. Nautittiin vaan hyvasta ruuasta, ginista, seurastamme, pelattiin baoo ja sen sellasta...Ensimmaiset sateet tuli myos koettua Liwondessa. Aivan uskomattoman nakosta kun joka puolella salamoi vimmatusti, kaikki naa aanet ja jarjeton sade joka minuutissa muuttaa kaiken mutavelliksi. Huh huh! Maagista!
Yks yo vietettiin myos Liwonden kaupungissa, josta ei muuta mainittavaa kun etta uskomaton fiilis tosiaan juoda aamukahvia joen varrella ja tsiigailla hippoja. Siina ne vaan on ja rohisee.
Nyt oon sitten Lilongwessa ja mitapa taaltakaan taas muuta kerrottavaa kun etta yoelama hallussa, kelpaa VIPpina Budun kaa patsastella. Haha.
Pari paivaa tassa oon tosin stressannu koska huomenna pitaa lahtea Sambiaan. En haluais lahtea Malawista mihinkaan kun on niin helppoa, kivaa ja ihanaa, mutta pakko poistua vihdoin silla viisumi umpeutuu ja mulla tulee sikakiire Namibiaan Fillea tapaamaan (mika on kylla niiiiiiiiiiiiiiiin kivaaaaaaaaaaaaa!)! Eli kolmessa viikossa pitas porskuttaa Sambian, Zimbabwen ja Botswanan lapi. Mut kai se onnistuu... Ja tunnustettakoon tassa taysin julkisesti etta mua itkettaa kun pitaa tuo universumin sulosin jatka jattaa tanne... :( Saa nahda miten tan muijan viela kay.
Tassa haikeessa mielentilassa mulla on myos ikava kaikkia suomessa ja siella on uusia vauvoja, aviopareja ja kaikkee mista jaan jotenkin paitsi... mut joo joo en valita. Ikavoin vaan. Pusuja kaikille, peace and love.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti