Jaahas ja itkien sitten Sambiaa kohti ja satatuhatta ajatusta paassa. Etta mita nyt ja mita loppuelamalla...Saavuin Chipatan rajakaupunkiin ja ensimmaiset ajatukset Sambiasta oli etta maa on punasempaa kun missaan muualla oon tahan mennessa nahnyt, rakastan Afrikan punaista maata! Toinen ajatus luultavasti oli etta naiset on superkauniita! (miehet ei niinkaan komeita) Kolmas etta onpa taalla lansimaista verrattuna Malawiin...Shopritesta saa mita vaan ja taalla on myos halvempaa! Malawissa on hinnat noussu ihan torkeesti parin vuoden aikana.
Seuraavana aamuna lahdin kohti South Luangwan luonnonpuistoa ja moni lukikin FB:sta etta matka oli suoraan helvetista. Ensin odotin bussiasemalla 4 tuntia etta minibussi saatais tayteen. Oli ollu siella joku 10 minuuttia ku joku uskonnollinen kiihkoilija kavi melkein mun kimppuun naiden tatuointien takia. Sen mielesta mut pitas pidattaa ja pidatetaanki jos kytat nakee. No varmasti joo. Siina se huus mulle suu vaahdossa ja uhkaili kaikkee. Mullahan palo kaamit kans jonkun verran ja saatiin pieni valikohtaus aikaiseksi. Onneks kuitenki suurin osa asemalla oli mun puolella ja ajo sen sit matkoihinsa. Sit seuraava osoitus sambialaisesta vieraanvaraisuudesta oli humalainen mies joka tuli kertomaan etta mulla on finni poskessa. Mietin etta naahan on mukavaa porukkaa taalla, kiitos tiedosta hei!
No sitten sain tapella hieman mun laukun sijottamisesta bussissa, sitten sain tapella omasta paikastani. Sitten kun bussi oli taynna niin tosiaan ne neropatit aatteli etta nyt ois oiva aika vaihtaa renkaat ja auton akku. Ei muuta kun puretaan se auto VIELA KERRAN.
Vihdoin paastiin matkaan ja 15 minuuttia niin eka police check. Siella istut autossa hikoillen kun kuskilla kestaa toinen vartti selvittaessa asiaa. Noh, ajetaan vartti ja kaikki ulos ostoksille. Ja korjataan vahan autoa. Ja jatketaan. Taa normaalisti kolmen tunnin ja noin 200 km patka kesti sitten lopulta 8 tuntia. Se kiesi hajos noin 10 kertaa matkalla. Siina vaiheessa kun ovi irtos ja kiesi keitti yli puhaltaen kaikki kuumat vesihoyryt sisaan, aatelin etta taa paska ei muuten enaa liiku mihinkaan. Siella oltiin keskella puskaa hirveessa kuumuudessa. Ja moneen kertaan sama alusta. Vetta juostiin hakemassa lahikylista. Ja kerran koko bussi piti rukoustuokion yhen maman johdolla. Voin tunnustaa etta tuli aitia ikava aika moneen kertaan. Sit kun ainoot kysymykset mita paikalliset aijat multa kysy oli etta mista ma oon ja oonko naimisissa niin ei naurattanu. Kuin ihmeen kaupalla, muovipusseilla ja mun sveitsin armeijan linkkarilla ne kuitenkin sai sen karryn liikkumaan perille asti. Itku paaski helpotuksesta kun saavuin Croc valley nimiseen mestaan.
Oli jo pimea ja vuokrateltta laitettiin eraan puun juurelle, josta "elefantit eivat kuulemma pida, siina olet turvassa". Pilkkopimeessa en tiennyt missa suunnassa joki on ja yolla mietin etta ovatpa hipot ja elefantit aanekkaita. Aamun sarastaessa huomasin etta joen penger oli tosiaan siin 10 metrin paassa. Ei ihme etta aanet kuului.
Croc valleyssa otin superiisisti ja istuin uima-altaassa vaan paivat elefantteja odotellen. Kerrotakoon etta South Luangwa on just siita mm kuuluisa etta elaimet tosiaan tulee leireihin. Nain ollen en edes buukannut game drivea itse puistoon. Seurasin suoraan baarin nojatuoleista hippoja, impaloita, krokotiileja...samana paivana kun tulin, oli joessa ollut jopa leijona kylpemassa.
Kavereita en oikein jaksanut tehda muuta kun taas overlander kuskeista, joiden kanssa tuppaan tuleen hyvin juttuun. Naa kenialaiset taas tarjos mulle juomaa, kahvia, teeta, aamupalaa, illallista ja mita nyt vaan niilla sattu olemaan. On ne vaan niin pirun mukavia. Oli niilla ihan kivoja ryhmalaisiakin joukossa, uima-altaassa tuli juteltua, mutta sit kun esim. yhden brittipapan kyssarit oli osastoa "onko suomalaisilla tytoilla paljon tatuointeja", "Lappihan on erillinen saari eiko" ja "Missa on Lusaka"? (siis ollaan Sambiassa ja Lusaka on Sambian paakaupunki) Niin jotenki ei jaksa...
Vikana paivana alko jo pettymys hiipia kun elefantteja ei nakyny niin JEE vihdoin iltapaivalla. Niita oli 6 ja ne jolkotteli leirin poikki puskiin. Kun ilta saapui niin uudestaan!!! Se vasta olikin jannittavaa. Ne tuli paljon lahemmas, ensin uima-altaalle, sit baariin, teltoille ja ne oli vaikka kuinka kauan siina. Jengi oli valmiina hyppaamaan massiivisen baaritiskin taakse. Elefantithan ei ole mitaan ystavallismielisia sinansa. Namakin rikkoivat keittion ikkunan ruokaa hakiessa ja heiluttivat vahan overlander rekkaa kun haistoivat siella ruokaa. Tajusin myos hapeakseni ja kauhukseni etta mina idiootti jonka todellakin pitas jo tajuta ja tietaa paremmin, olin koko leirissa oloni ajan pitanyt keksipakettia teltassa avonaisena. Tai siis muovipussissa mutta kuitenkin. Oisin siis voinut paasta helposti hengestani yolla. Ois ollu hiljasta herata kun elefantti, hyeena tms. pyrkii sisaan. Huh.
Kun sain kyydin kylille odottamaan bussia illalla, elefantteja oli tiella sankoin joukoin. Lodgen omistajat sano etta ne on matkalla kylaan syomaan mangoja. Aika hurja meininki niilla paikallisilla. Niita kuulemma kuoleekin vahan valia kun kavelevat pimeessa ja tormaavat fantteihin.
Paluumatka South Luangwasta oli vahan kivuttomampi, mita nyt jouduin odottamaan eka paikallisessa baarissa yolla 3 h, sit loppuyo taas minibussissa ja aamu klo 5 toinen bussi kohti Lusakaa.
Lusakassa olin niin poikki etta en liikkunu lodgesta mihinkaan. Join vaan vodkaa paikallisten metsastajien kanssa. Aika mielenkiintosta tavata naita valkosia, Afrikassa syntyneita ja taalla aina asuneita tyyppeja. Niinkun alkuperaltaan italialainen, Burundissa syntynyt mutta Sambiassa ikansa asunut Manilio, joka puhuu sujuvaa swahilia, nyanjaa, englantia ja italiaa. Vie rikkaita amerikkalaisia (ja tietty muitakin ) turisteja metsastysretkille Tansaniaan ja Sambiaan. Eli luvan arasta metsastysta, joka maksaa aivan jarjettomasti. Kai ne jopa elefanteja sillon tallon saa ampua, joku 3 leijonaa vuodessa, jokunen leopardi jne. Jotenkin allottavaa mutta toisaalta kaikki ne rahat menee suoraan salametsastyksen torjuntaan ja naiden luonnonpuistojen yllapitoon. JOstain ne rahat on tultava ja tasta tulee paljon. Ei oo halpaa lystia. Ihan oikein tietty.
Eilen saavuin Livingstoneen taas istuttua 6 h bussissa. Tanaan yhen espanjalaisen likan kanssa lahdettiin Victorian putouksille suurin odotuksin ja voi perkele mika pettymys!!!! Ihan paskat nakymat ja eihan siella kuivana kautena oo vettakaan juuri lainkaan! Ei kukaan kertonu etukateen! Sillan toisella puolella siintaa Zimbabwe ja epailematta sielta on paljon paljon paremmat nakymat. Tuskin maltan odottaa etta paasen sinne. Livingstone ja etenkin taa backbackers Jolly Boys on kylla hauska mesta ja taalla ois niin paljon tekemista ja kokemista jos vaan ois rahaa loputtomasti. OIs koskenlaskua, helikopterilentoa, varjoliitoa tai mita se nyt on, paasis silittaan leijonia, kajakointia, saariretkia, risteilyja ja vaikka mita. Huomenna buukattiin itsemme booze cruiselle. Siina saa ainakin vastinetta sille pienemmalle rahalle, haha. Ku saa juoda ja syoda niin paljon kun jaksaa ja nakee auringon laskun Sambesi joella...
Mutta joo, ehka taa viikko Sambiassa riittaa. Naa ei oo maailman ystavallisinta porukkaa ainakaan Malawin jalkeen...ja aijia kiinnostaa vaan sun avioliittostatus. Jokainen kysyy samaa menee hermo. Niin ja naa on ihan kiihkouskovaisia. Onhan naa muuallakin kristittyja silleen isosti, mutta taalla bussiinki tuli saarnaaja huutamaan tunniksi ja jengi viela taputtaa! Jokatoisella on joku jeesuspaita tai uskonnollinen kirja kadessa ja sita rataa...Pikkusen liikaa sanoisin.
Tiistaina Zimbabween, palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti