perjantai 19. marraskuuta 2010

The smoke that thunders

Rajanylitys Sambiasta Zimbabween ja tarkemmin sanottuna Victoria Fallseille ei vois olla helpompi ja upeampi. Varmaan yks maailman nayttavimmista rajoista. Sambian ja Zimbabwen raja-asemia yhdistaa nimittain yli 100 metrin korkeudessa oleva silta, josta on huikeat nakymat putouksille. No man's landin sillalta tehdaan myos benji hyppyja, jota ma nosso en kuitenkaan uskaltanut tehda... Jokatapauksessa raja ylitettiin kavelemalla ja Victoria Fallsin kaupunki on ihan kivenheiton paassa putouksilta ja rajalta.

Ja kun tultiin kaupungin lapi lodgeen niin voin kertoo etta ei kylla tuntunut Afrikalta, silla taa kaupunkihan on nimenomaan rakennettu turisteille ja sen kylla huomaa. Ihan kun ois viikon etelanlomalla. Noh, tavallaan ihan kiva nainkin valilla. Majapaikka on kiva ja varsin eloisa. Iltasin tupaten taynna jengia, paikallisia ja turisteja. Lokaalit on superystavallisia ja kivoja, mutta taallakin riesaks asti ois afrikkalaista poikaystavaa tarjolla.

Patrician kanssa kaytiin kattoon putoukset taltakin puolelta ja nyt tuli vastinetta rahallekin. Sambian puolelta katsottuna ne oli yks vitsi mutta taalta vasta hahmotti kuinka massiiviset ne todella on. Vaikka on kuiva kausi ja vesi ei virtaa edes puolella teholla niiin kastuttiin kylla siita vesisumusta ja parskeista. Ilma oli kostee, trooppinen ja kuuma ja jyrina aanekas. Huikeen nakosta!

Halusin nahda taalla jotain muutakin kun tan turistikylan niin tapasin yhen lokaalin rafting guiden Wusan, jonka kanssa sovin etta lahen sen kotikylille kaymaan jonkun tunnin ajomatkan paahan. Kun sovittu aamu koitti niin Wusahan tuli kolmen kaverin kanssa hakemaan. Heitettiin Patricia rajalle kun se lahti takasin Sambiaan ja sit ma lahdin poikien kanssa matkaan. Pikkusen siepo heti alkuunsa kun ensimmaisena mentiin ostamaan niille lasteittain Chibukua, eli paikallista maissikotikaljaa, jota ne alko sitten imuttaan heti aamusta. Niillahan oli nopeesti ilonen tunnelma enka ma jaksanu kauheen kauaa murjottaa, niin loppujen lopuks reissu oli ihan kiva. Vierailin kylakoulussa, klinikalla ja Wusan mummon ja papan luona jotka teki mulle lounasta. Hengattiin paikallisessa baarissa - tietysti - hetki ja ajeltiin takasin. Kaytiin viela Sambezi joella uimassa (kivenheiton paassa krokotiileista!!!) ja ajelemassa muutenkin ympariinsa. Palatessa jabat olikin sit jo ihan naamat, hyva ajotus tulla takas. Mut ihan ok retki, tulipahan nahtya muutakin.

Samaisena iltana yllatys oli suuri kun tormasin lodgessa taas samaiseen kenialaiseen overlander driver Robertiin, jonka tapasin eka siis Keniassa, sit Sambiassa ja nyt taalla. Ja taas voin vaan hehkuttaa kuinka ne on kivoja ja kuinka mulla kavi maiha. Taa porukka nimittain menee tasmalleen samaa reittia ja on samaan aikaan Botswanassa - tai siis ei mua muuten kiinnosta mutta naa lainaa mulle niiden telttaa ja jeesaa muutenkin, silla Botswana on superkallis ja ilman telttaa pelkasin etta joudun maksaan itteni kipeeks majotuksista. Jos leirintaalueilla ei oo lainata telttaa..ja aina ei oo. Mut siis taas yksi huoli vahemman.

Joka maassahan pitaa perinteisesti kayda baarissa ja lahinki Robertin kanssa kylille. Tulihan siita paa kipeeks, mutta kylla kannatti silla nain sen sortin tanssi shown siella baarissa etta HUH HUH. Kolme mimmia ja kolme jabaa pyoritti persetta taas siihen malliin etta ei voi kun ihailla naitten geeneja ton tanssin ja rytmin suhteen. Ja kropan tietty. Uskomattomia. Hitto kun saiskin tanne videopatkaa laitettua... En ois myoskaan odottanut nakevani Zimbabwessa drag showta, jonka tahtena musta jamppa vetaa Celine Dionin My heart will go on. Vaikka mies naisen vaatteissa ei enaa oo juttuna uus eika varsinkaan aina hauska niin taa kyl nauratti.

Mun Zimbabwe jaa valitettavasti vahan lyhyeks kun taalla ei oo oikein public transporttia kun isojen kaupunkien valilla, enka siihen suuntaan kerkia ja rajallekin mun pitaa liftata. Tai jotain kimppakyyteja tuolta risteyksesta kai menee. Eli huomenna Botswanaa kohti.

Ei oo enaa kun vajaa viikko ja naan FILLEN NAMIBIASSA. Ma niiiiiin odotan. Kaipais taas vahan suomalaista juttukaveria nimittain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti