No siinahan kavi lopulta niin etta Vic Fallseilta Zimbabwesta sain lopulta kyydin Botswanaan Kasaneen. Eli kenialaiset Robert ja Martin otti mut niiden overlander rekkaan, jossa mukavasti istuin etupenkilla. Olihan ne niiden maksavat 32 asiakasta hieman ihmeissaan etta mika meininki, mutta eipa me siita valiteta. Eika niiden huolenpito siihen tietenkaan loppunut. Kun paastiin Kasaneen niin sain niilta teltan ja koska kaikki luuli etta kuulun siihen ryhmaan niin eihan mun tarvinu maksaa mitaan siita yosta. Toivat mulle viela salaa sen ryhman kokkaamaa illallistakin. Tyypit on vaan niin reiluja etten paase yli. Naiden kenialaisten ryhma oli jatkamassa seuraavana paivana Mauniin mutta koska ne ei voinu ottaa mua enaa seuraavalle etapille kyytiin (ettei muut hermostu) niin nehan diilas mut toiseen rekkaan seuraavalle paivalle. Vic Fallseilla tapaamani kenialainen James huolehti vuorostaan. Naa rekat siis vetaa suurinpiirtein samoja reitteja, vahan eri aikatauluilla. Sain siis taas teltan ja ilmasen yon, aamupalaa ja huolenpitoo seka kyydin aina Mauniin asti. Mikas siina istuessa ilmastoidussa rekan nupissa 8h. Eika kenialaisten kuskien tarina lopu viela laheskaan tahan, mutta palaan siihen tuonnempana.
Illalla Kasanessa camping alueen baarissa sain ensimmaisen Botswanalaisen ystavan. Sellanen amerikkalaisen jalkapalloilijan nakonen ja kokonen Mandla, joka sitten sitten otti mut hoitoonsa seuraavaksi paivaksi. Mika oli superhyva homma koska muuten oisin tylsistyny kuoliaaksi. Leirintalue ei ollu mitenkaan erikoinen enka ollu ajatellu menna Choben national parkiin koska safarit siella niin kalliita, joten oisin vaan tappanut aikaa epamukavilla tuoleilla ja pienessa uima-altaassa. MUTTA MUTTA kuinka ollakaan niin Mandlahan tarjoutui viemaan mut Chobeen ilmaiseksi. Pakattiin vahan evasta ja kaljaa mukaan ja sitten matkaan! Voiko ihminen tuntea itseaan enemman onnekkaaksi ku mina!
Huolimatta siita etta Chobessa on about maailman suurimmat elefanttipopulaatiot, en nahnyt ainuttakaan. Ei oo paras vuodenaika, silla joko on niin kuuma etta elikot pakenee puskiin tai sitten sataa, jolloin niiden ei tarvitse tulla joelle tai muille vesipaikoille vilvottelemaan tai juomaan. Mutta nahtiin pari leijonaa, hippoja, krokoja ja impaloita yms. perussettia. Mutta hieno puisto, hyva auto, seura ja evaat! Happy days. Tan reissun jalkeen Mandla viela vei mut kaikkiin Kasanen hienoimpiin lodgeihin drinksuille ja pyoritti muutenkin ympari stadia. Ja mainittakoon etta oli taydellinen herrasmies. Vasta yolla tuli tekstiviesti peraan etta Luv u so much. Mutta aamullahan ma jo lahdin Jamesin kyydissa kohti Maunia etta ei tarvinu mitaan tilanteita kohdata.
Maunissa mun oli tarkotus menna samaan paikkaan kun Robertin ja Martinin ryhma, koska ne kovasti pyysi ja lupasivat taas lainata telttaa, mutta jostain syysta yhtakkia tuli sellanen perussuomalainen fiilis etta en halua enaa olla riesana ja etta ovat auttaneet tarpeeksi...siispa paatin menna eri backbackersiin, josta sain oman huoneen suht halvalla. No sinansa hyva paatos koska paikka on aivan mahtava ja mukava ja sain ihka oman huoneen pitkasta aikaa...Tosin hapesin silmat paastani kun menin seuraavana paivana moikkaamaan Robertia sinne niiden Hotelliin. Ne oli jo pystyttanyt mulle teltan valmiiksi, odottaneet mua siella ja Robert oli puhunut koko kompleksin omistajalle niin etta oisin saanut olla siella ilmaseksi, breakfast included, ja kun ne lahtee pois paivaa aikasemmin niin oisin saanu Robertin huoneen vikaksi yoksi. Ja ma mokasin sen jutun!!! Tunsin oloni aika idiootiksi, ku en luottanut etta pojat taas hoitaa ja diilaa hyvaa hyvyyttaan. Ku ei aina osaa ottaa apua vastaan... Myohemmin sain sille omistajallekin selitella etta miks mua ei nakyny.
Maun on mahtava paikka ja Botswana muutenkin rokkaa. Koko ajan menee lansimaalaisemmaksi, kaupoista saa mita vaan! Ihmisilla on hienoja autoja, hommat toimii, ihmiset on staileja ja huippuystavallisia. Taalla myos asuu todella paljon valkosia, joista moneen olen tutustunut majapaikan baarissa. Ne tappaa mut tosin viinalla pian. Heti ku istuu alas niin on joku tequila, jekku tai vastaava edessa! Argh. Ma tarviin jonkun detox kuurin pian. Mut mahtavia persoonia taalla ja saa nauraa ittensa kipeeks.
Maun on siis okavango deltan kupeessa, johon paasy on ollu mun unelma siita asti kun nain Planet earth dokkarin sielta. Olin siis superonnessani kun paasin tanne ja buukkasin itteni paivaretkelle deltalle. Oisin halunnu yopya siella, mutta kukaan muu ei ollu menossa ja retkille on minimi 2 henkee. Snadisti jannitti etta miten sita parjaa 8 h Afrikan auringossa. Ensin moottoriveneella tunti, jonka jalkeen lokaalit bushmanit otti vastaan ja vaihdettiin pieneen mokoro kanoottiin, jota ne lykkii seipaalla eteenpain, seisten! Kasittamaton tasapaino. Matka oli ihan huikee, siella suistoalueen kaislikossa. Tunti sita ja paastiin saarelle, jossa normaalisti voi kohdata satoja elefantteja, leijonia ja ties mita, mutta kuten sanottu, mun ajotus vuodenajan suhteen surkea ja elikoita ei juurikaan nakynyt. Sen sijaan patikoitiin 4 fucking tuntia siina jarkyttavassa paahteessa. Viimeinen tunti oli aika helvettia ja oisin kuollu jos oisin kehdannut. Vesi lopussa ja tuntu ettei jaksa enaa askeltakaan. Jollain sisulla sita paasi kuitenkin takasin kanootille. Voi luoja, sellasta kuumuutta en oo ikina kokenut. Hattu, aurinkolasit, huivit ja pullollinen aurinkorasvaa ja silti sai ittensa melkosen punaseks. Sama matka sitten takas ja moottoriveneella niin lujaa ku ikina paasi silla ukkosmyrsky oli saavuttamassa. Joka puolella jyrisi ja salamoi ja paastiin takas 2 minuuttia ennen myrskya. Taydellinen ajoitus.
Seuraavan paivana tutustuin vahan stadiin ja yritin etsia itselleni ryhmaa, jotta paasisin scenic flightille Okavangon ylle. Naytti jo toivottamalta kunnes kappas vaan, tormasin taas Robertiin ja Martiniin ja niiden ryhmasta joku oli perunut paikkansa ja minahan sain sen! Jippii, kuinka onnekas voi ihminen taas olla. Tunnin lento olikin sit aivan huikea. Ylhaalta kasin nakee kuinka jarjettoman kokonen Okavango on ja nahtiin laumoittain elefantteja, buffaloita, kirahveja..tuntu jotenkin ihan epatodelliselta - etta siella ne vaan on ja elaa. Niiden valtakunta. Naihin elikoihin en kyl kyllasty ikina.
Joka maassahan pitaa kayda paikallisessa yokerhossa ja taas uuden paikallisen ystavani Kabelon ja Martinin kanssa kaytiin sitte huolella ulkona. Jarkyttavassa kankkusessa tana aamuna raahauduin aamupalalle ja mita sain: 3 tequilaa ja hampurilaisen. Tarviiko enempaa selitella, maailmanlopun meininki. Huomenna jatkan kohti Namibiaa, tosin yks yo viela Botswanan puolella. Tuskin maltan odottaa Fillen tuloa jallupullon kanssa. Kuolen.
Niin joo ja hauskaa on, etta Martinin ja Robertin ryhma on taas Svakopmundissa Namibiassa samaan aikaan. Haha! Niiden ryhma on varmaan tosi mielissaan nahdessaan mut taas. Ne on kuulemma kysellyt ja ihmetellyt ja arponut etta kumman tyttoystava ma oon ja mista ma tupsahdan joka paikkaan..iloinen jalleennakeminen edessa siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti