Väsytystaktiikalla

Kappas vaan että tääkin blogi pitää sitten yleisön pyynnöstä ja painostuksesta (ja ehkä vähän myös omasta tahdosta) perustaa viimeisenä kotimaan yönä. Silmät ristissä, aivan hiessä ja muutenkin jo pikku paniikissa. Tai ei tässä ees kerkee ja jaksa olla oikeestaan paniikissakaan. Odotan että pääsen istumaan lentokoneeseen, eipähän tarvi sinä aikana tehdä yhtään mitään. Lukkiudun varmaan Nairobissa hostellihuoneeseen, nukun pari päivää ja vilvottelen jonkun propellin alla. Siellä on onneks viileempää kun kuumassa kesästadin huumassa.

Läksiäisfestareita on totisesti vietetty! Eilen alko jo tuntuu jo siltä kun ois polttarit, meno kun moukarihäkissa... Ja jos nää oli läksiäiset niin mä haluun nähdä ne polttarit! Muut lähtee opiskelemaan, töihin, pitkille reissuille ja ulkomaille yhtenään, mutta kun Panda lähtee niin jumaliste mitä juhlaa ja showta! Kiitos siis kaikille osallistujille ja anteeksi...jokaisen maksa saa toivottavasti nyt hetken rauhaa. :)

Mutta ainakin mulla on maailman hienoimmat ja parhaat ystävät sekä perhe. Ikävä tulee, tänäänkin jo monet jäähyväisitkut väännetty. Niin paljon kauniita sanoja, apuja, lahjoja, kannustusta ja kaikkee hyvää olen teiltä saanut viime viikkojen aikana, että en voisi olla onnekkaampi ihminen. Mulla on teidät! Tästä on hyvä lähteä.