Tumainin lapset

Ei Panda oikein tiennyt mihin joutui, kun tyylikas Julia leidi haki Nakurun matatu-asemalta. Noin 15 min ajomatkan paassa sijaitsi Tumainin orpokoti tumainikenya.org, jonne mentiin matkalla itse majapaikkaan joka sekin siina lahella, Njoron kylassa.

En tieda oonko ikina kokenut vastaavaa kun ajetaan portista sisaan ja astun autosta ulos, niin 28 likaista, resuista, rakaista, pienta, suloista orpolasta juoksee kohti ja jokainen halaa tiukasti vuorotellen. Oli vaikea jo siina vaiheessa pidattaa kyynelia.

Asuin orpokodin perustajien Julian ja Moseksen luona. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka ihania, avuliaita, vieraanvaraisia ja hyvasydamisia hekin olivat. Niilla oli kaksi omaa lasta ja ne ottaa myos kotiinsa vuorotellen ja 2 vkon valein jonkun orvoista. Koti oli muutenkin taynna kotiapulaisia, naapureita ja muita ystavia ja musta huolehdittiin kun perheenjasenesta.

4 paivaa vietin orpokodin lasten kanssa. Tumainissa asuu myos pastori David ja hanen vaimonsa Mary ja heidan kolme lastaan, jotka orpojen lisaksi sulattivat mun sydamen taysin. Sulattelen vielakin nakemaani ja kokemaani, silla ne lapset ja taa henkilokunta olivat vaan jotain ihan kasittamatonta. Sais moni suomalaispenska ottaa mallia naiden kyvysta huolehtia toisistaan, talosta ja itsestaan. Vahien lelujen ja muiden tarvikkeiden jakaminen on itsestaanselvyys ja tappeluita ei juurikaan ole. Kylmina iltoina saalitti eniten se etta harvalla oli edes kenkia. Huoneet on pienia ja likaisia, kaikilla raka valuu nenasta ja yskittaa.. Silti ne hymyilee ja nauraa ja leikkii....kaikki haluavat vuorotellen istua sylissa, pitaa kadesta, silittaa tukkaa ja roikkua selassa. En tieda oonko ikina kokenutkaan niin paljon rakkautta ja ylitsevuotavia tunteita lapsia kohtaan. Oisin halunnut adoptoida jokaikisen. Ja varmaan toteutankin ajatuksen viela joku paiva..Niin ja vaikka noi olot siella oli mita oli, niin silti, kaikki tekivat varmasti parhaansa silla mita on.

Kenialaiset on aika kristillista jengia ja menin lasten kanssa jopa kirkkoon sunnuntaina. Oli ihan mielenkiintoista nahda sita pastorin saarnausta, hallelujaa, praise the lordia ja jatkuvaa laulamista ja himmeeta tanssimista - lapset joras ihan taysia. Pikkusen eri meininki kun Suomessa. Herkistyin jopa sitten siellakin kun jokainen aikuinen teki vuorotellen "testimoniaalin" jossa ylistetaan Jumalaa ja kiitettiin siita etta mzungu, eli mina olin paikalla. Ja sita rakkauden tunnustusten maaraa. Hurmosta suorastaan. Pastori jopa kirjoitellut jo peraan, what ever that means. Itkuhan se tuli siitakin.

Taa teksti on oikeestaan kirjoitttu jo joku paiva sitten mutta yhteydet meni poikki ja jai julkaisematta. Mutta tassa se nyt on...