Lake Naivashan rannalla kuuluu (ja nakyy) etenkin oisin hippojen rohina, apinat juoksee katolla ja linnut laulaa kun sademetsassa konsanaan. On vaan niin siistii olla taalla. Ihan
Ei varmaan tuu silleen yllatyksena mutta olen tehnyt jo paljon paikallisia ystavia. Yksin matatuilla (pikkubusseilla) matkustava tytto on ilmeisesti jonkin sortin kummajainen silla etenkin monet lokaalit tour operatorit on ottanut mut jotenkin lemmikiksi ja epatyypilliseen tapaan MULLE, valkoiselle naiselle, tarjotaan juomat ja ruuat ja kyydit ja saan alennuksia retkista tai paasen siivella sinne tanne. Ei silla etteiko rahat sais palamaan muutenkin, mutta jotain hyotya kuitenkin... muutenkaan ei oo kylla tarvinu yksin olla kovinkaan montaa hetkea.
Tanaan teinkin jo ehka siisteimman retken ikina kun kavin eraan overlander driver (kuskaa 27 hengen "nuoriso"ryhmaa ympari afrikkaa 10 vkoa) Henryn mukana eka kattomassa flamingoja ja hippoja ja sit moikkaamassa sen useaa sukulaista parissa pikkukylassa, jonkun tunnin kuoppasen ajomatkan paassa. Kenialainen vieraanvaraisuus saa hymyilemaan leveasti - ja tunnustan etta juuri siita mulla oli aiemmin vahan vaara kuva... Nyt oon lahdossa viela siivella kattomaan kraaterijarvea..joka on arvatenkin upea. Life is good.
Vieraanvaraisuus kuulostaa vieraalta näin suomalaisena! Sähän tuut näkemään vaikka ja mitä tolla menolla-ja hyvä, että samalla muutat muidenkin ihmisten mielikuvia ;)
VastaaPoistaVoi hyvin, pidä itsestäsi huoli! Täälä jatkuu armoton kesäloman odotus. Pus.
Ihanalta kuulostaa toi kaikki. Yksin matkustaessa sitä tutustuu paljon enemmän ja ihmiset helpommin kutsuu mukaan. Noi pikkukylät ja niiden ihmiset on varmasti niin uskomaton kokemus. Afrikassa tosiaan vieraanvaraisuus on pikkusen erilaista kun meillä Euroopassa, halutaan näyttää ja tarjota ja jakaa siitä pienestä mitä heillä on!
VastaaPoista