Taa viikko oli taasen niin tapahtumarikas etta pitaa ihan pikakelauksella kirjottaa. Ihan kiva oli lahtea organisoitulle tourneelle kerrankin, kun joku hoitaa kaiken sun puolesta ja senkun meet mukana, kaikki tulee valmiina. Kunhan oman teltan pystyttaa niin se on siina. Viikon aikana istuttiin kylla autossa melkonen tuntimaara, silla niin kuin sanottu, maa on valtavan kokonen, paljon nahtavaa ja joka yo nukuttiin eri paikassa. Aamuisin heratys klo 6 ja matkaan 7.30.
Oltiin onnekkaita etta meidan ryhmassa oli vaan 5 ihmista. Mina, Fille, yks sveitsilainen tytto ja pari saksalaista naista. Auto oli iso, hyva ja tehokkaasti varusteltu. Saatiin jokainen oma penkkirivi ja nain ollen ikkunapaikat kaikilla. Eika ollu pakko jutella, hah. Tulee mietiskeltya aika paljon.
Ensimmainen stoppi, lukuunottamatta kaupunkeja, joissa taydennettiin ruoka- juomavarastoja yms. oli jossain puskissa jossa toimii Africat foundation. Ne pelastaa ja ottaa hoteisiinsa vahingoittuneita, vangittuja tai poikasena loytyneita gepardeja ja leopardeja ja yrittaa sopeuttaa niita takasin luontoon tai jos se on mahdotonta, antaa niille tietyn maaran elintilaa puistosta. Oli ihan supermielenkiintoista ja ekana mentiin ruokkimaan leopardia nimelta Wahu, joka oli kylla vahan laski ja laiska kun se saa liikaa ruokaa turistien takia. Mutta sita ei voi koskaan paastaa vapaaksi erinaisten syiden takia. Mut oli hienoa tarkastella sita sellasesta piilokopista ihan lahietaisyydelta. Seuraavaksi sitten etsittiin poheikosta kolmen gepardin jengi ja siina nekin lopulta loikoili aivan auton vieressa. Kukaan meista ei myoskaan tajunnut etukateen etta siella jo nahtais kaikki muitakin elaimia, joten yllari oli suuri kun kirahveja oli valtoimenaan ja kaikkee muutakin aina dik dikeista villisikoihin. Paivan suurin yllatys oli kuitenkin gay kirahvit lammittelemassa toisiaan. Sita seurattiin ja naurettiin aika pitkaan. Oli kaikinpuolin opettavaista ja mukavaa ja leirinta-alue nakoala vessoineen ja suihkuineen aivan ihana. Ryhmassakaan ei valittamista, erikoisia persoonia jokainen, mutta tultiin juttuun hyvin. Mita ny Fillen kanssa ollaan kun vanha aviopari, sillehan muut nauro. :) Meidan opas Elias ja kokki Paulus osasivat myos hommansa.
Seuraavana paivana kohti Etoshan luonnonpuistoa ja eka game drive iltapaivalla! Etosha on kuuluisa sen waterholeista, joille yleensa kun menee niin nakee kaikki mahdolliset elukat juomassa. Nyt kun on sadekausi (vaikka ei juurikaan sada) niin eihan siella kukaan juo. Aika hiljasta. Jokunen impala ja villisika. MUTTA meidan ryhma tuntu olevan koko Etoshan onnekkain silla iltapaivan saldo kaikesta huolimatta: elefantti, kirahveja, kolme leijonaa syomassa seepraa ja musta sarvikuono - harvinaisuus! Seuraavan paivan game drivella lisaa leijonia, elefantti, LEOPARDI ja GEPARDEJA. Suuria harvinaisuuksia nahda. Ja meidan opas jopa sano etta ei oo nahny kahteen vuoteen siella gepardeja ja leopardin nakee joku pari kertaa vuodessa. Moni ryhma ei myoskaan nahnyt yhtaan elefanttia. Huono vuodenaika yleisesti ottaen. Mutta nahtiin kuitenkin kaikki mita haluttiin!
En enaa edes muista missa jarjestyksessa mitakin tapahtu, mutta Etoshan jalkeen kaytiin Twyfelfontainilla katsomassa 2000-6000 vuotta vanhoja luolakaiverruksia ja Brandberg mountainilla luolamaalauksia. Kauniita vuoristomaisemia ja pikku patikointia.
Sitten vuorossa Himba heimon kyla, joka oli tosi mielenkiintoinen reissu vaikka tuntuuhan se vahan oudolta menna sinne pallistelemaan ja ottamaan kuvia. Mutta toisaalta sitten kun niiden kanssa istuu alas ja tulkin valityksella juttelee niin vaivautunut tunnelma katoo aika nopeesti. Taas oppi paljon niin erilaisesta maailmasta, joka ei juurikaan ole muuttunut Himbojen osalta satoihin ellei tuhansiin vuosiin. Tai siis niiden himbojen, jotka haluaa elaa perinteisella tavalla kulttuuria yllapitaen. Himba heimon naiset on ehka Afrikan kuvatuimpia, silla ne on aina tissit paljaana, niilla on upeita koruja ja ne sivelee okraa koko vartaloon ja hiuksiin ja se varjaa ne punaiseksi. Taaskin suosittelen googlaamaan, niin paasette kuvallisesti osaksi naista mun kokemuksista! SILLA juurikin kun siella Himba kylassa mietin etta miten upeita kuvia ma heista sain kaikkine yksityiskohtineen ja kasvokuvineen niin palatessa leirinta-aluelle huomasin etta mun muistikortilla on n. 60 viimisinta kuvaa ja kaikki sita ennen kadonnut. Meinasin saada halvauksen ja itkupotkuraivarit. Sinne meni mun kaikki Botswanan kuvat, Swakopmund, sossusvlei, leopardit ja muut elukat seka puolet Himba kuvista. Toivon todella etta joku bittinero saa ne sielta kaivettua. Vapaaehtoiset voi ilmottautua, silla muistikortti on Fillen matkassa Suomeen.
Himbojen jalkeen ajeltiin viela Skeleton coastille ja kohti Cape crossin hyljeyhdyskuntaa, joka kylla oli taasen yksi elamani ihmeellisista nakymista. Cape crossissa on n. 80-100 000 hyljetta ja niiden rohkiminen ja metelointi kuuluu kauas ja haju on sanoinkuvaamattoman kauhea. Surulliseksi sen tekee fakta etta haju tulee ilmeisesti lahinna kuolleista hylkeista. Ja kuolemaa siella naki. Poikasista kuolee noin 30 % ja onkin ihan hirveeta nahda kun pikku hylje kirjaimellisesti vetaa viimisen hengenvetonsa. Pikku raukat vikisee ja katsoo sua nappisilmillaan eika mitaan voi tehda. Itkuhan siina vahan paasi. Niita on niin monta, valtava maara hylkeita! Ja sitten naita kuolleita, eri matanemisvaiheessa. Puuh. Hajun takia siella ei liian kauaa pysty olemaan.
Viiminen ryhmamatkan ilta vietettiin sitten taas Swakopmundissa, jossa porukalle tequila maistu ja ilo oli ylimmillaan. Mitapa siita sen enempaa. Paluu Windhoekiin, jossa taas joutu puolivakisin viettamaan kolme yota. Fillen kanssa kumpikaan meista ei oikein diggaa tasta paikasta. Liian saksalaista ja liian ns. vaarallista, taalla lahinna kokottaa lodgessa uima-altaan aarella aikaa tappaen. Valilla kai shoppailemassa kaupungilla. Tai noh, kaytiinhan me tietty yokerhossa viela ja se olikin yllattavan kiva. Yritettiin myos buukata ittemme Township turneelle viela Kataturan lahioon, missa asuu kaytannossa kaikki WIndhoekin mustat. Sinne ne apartheidin aikaan tuupattiin ja alue vaan laajenee koko ajan. Ois ollu mielenkiintoista nahda sita oikeeta elamaa ja kulttuuria, mutta perkele ne oppaat tai koko firma ei vastannu puhelimeen. Etta se siita sitten. Fille lahti eilen ja sehan veti mielen taas vahan surkeaksi. Mulle naa jaahyvaiset on tosi vaikeita nykyaan. :( Ja oli kylla kiva kun Fille oli taalla, sai heittaa lappaa suomeksi ja jakaa ajatukset. Tosin Fille oli sita mielta etta oisin tarvinu jonkun tyton tanne, mutta ruotsalainen Robert hoiti sitten sen puolen, haha. Se jakso olla kiinnostunu mun tyttojutuista. Niin ja etenkin tassa maassa reissaaminen ois ollut oikeestaan mahdotonta tai superkallista yksin. Nytkin jo meni joku triplabudjetti. Mutta sita nyt ei kannata jaada itkemaan.
Kohta mulla lahtee bussi Cape towniin. Matka on pitka. Tuntuu ihan oudolta. Seuraava puoli vuotta on nimittain aika auki. Paljon lupauksia, mutta ei kuitenkaan mitaan pakollista. Ei aikatauluja. Saa nahda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti