Voi onnea ja epaonnea

Heti aamusta aloin tapinassa oottelemaan Fillea. Koneen piti laskeutua nimittain 7.30 tai jotain. Ihan hermona kun jatkaa ei nakynyt ees puoleen paivaan mennessa. Rebecca sit pakotti lounaalle kaupungille ja pian sielta paluun jalkeen Fille sit tulikin! Jipii miten kivaa kun sai hyvan suomalaisen ystavan seuraks. Mulla on suu kayny niin etta vaahtoo tulee. Kun paasee kertomaan KAIKEN livena jollekin ja muutenkin. Pari paivaa Windhoekissa meniki sit aikalailla drinkin aaressa kuulumisia vaihdellen. Ehka vahan turhankin huoletta sit kolmisteen kuitenkin liikuttiin kaupungilla pimean tullen kun ei vaan mee jakeluun etta vaarat vaanii. Ongelmahan Windhoekissa on siis se etta kadut on taysin autioita pimeen tullen, joten siella tietty voi tapahtuu mita vaan. Mutta ei meilla tietty ollu mitaan mukana, pari ropoo kaljaan ja that's it.

Mutta tassa toissa iltana sitten haluttiin lahtee Fillen kanssa syomaan seepraa ja otettiin taksi. Koska kateiset vahissa piti pysahtya pankkiautomaatille. Oli viela valosaa vaikka illan puolella ja oltiin ihan Windhoekin paakadulla. Taksi pysahty automaatin eteen ja Fille meni nostaan rahaa. Sit ihan out of the blue meidan eteen tuli toinen auto, josta kolme jatkaa ulos ja siihen automaatille haslaamaan. Kuski tajus heti ja mina heti peraan etta nyt on kusiset paikat. Kuski juoksi ulos, ma yritin kans mut kuski ei paastany. Kuski palaskin sit nopeesti takas ku jatkat naytti asetta. Ihan hirvee tilanne vaan seurata mita tapahtuu Fillelle eika voi tehda mitaan! Ja ma katon kun Fille seisoo aivan coolina siina automaatilla ja naa kolme ymparilla ja mietin etta eiks se tajuu vai mita se meinaa tehda! Kuski nous sit kuitenkin autosta ja soitti erittain aanekkaasti kytille ja ne jatkat kaasutti aika nopeesti veke. Fille tuli takas ja silla oli oma kortti ja rahat tallella ja kerto mita siina oli tapahtunu. No hirvee hardelli kun ne muka yrittaa auttaa ja toinen urkkii PIN-koodia ja toinen yrittaa ottaa korttia ja minkas teet ku jatkilla on ase. Kaikki kavi niin nopeesti etta mietittiin vaan etta mita tapahtu kun mitaan ei kuitenkaan havinnyt! Pelastiko se kuski tilanteen vai hah? MIks ne lahti meneen ennen ku sai rahat tai kortin? No illallinen meni hieman apeissa tunnelmissa ja mietittiin edelleen etta sattuko siina jotain mita me ei vaan tajuttu. No yllari, kun palattiin majapaikoille niin nettipankista naky etta tili tyhjennetty taysin. Ne perkele kopioi sen kortin!!! No siinahan lopulta sitten tuli poliisit kylaan ja taksikuski oli jo kyttiksella koska onneks oli ottanu kaikki rekisterikilvet ja muut tiedot ylos ja annettiin tuntomerkkeja ja lausuntoa. Todennakosesti ne saadaan onneks kiinni, koska automaateilla on kamerat ja auto on tiedossa.

Ei tas onneks rahallisesti ihan pulassa olla vaikka 600 e katos, mutta vituttaahan se. Ja jai tietty hieman paskan maku ja pelko persiiseen. Nyt vahditaan rahannostoa vahan erimalliin ja isan antama personal alarm on jatkuvassa latingissa. Kuultiin etta tata samaa tapahtuu paljon ja etenkin loppukuusta kun jengille maksetaan palkkoja. Etta huono maiha kaiken kaikkiaan.

Nyt ollaan rannikolla Swakopmundissa ja mietitaan seuraavaa siirtoa. Taa on viela enemman saksa kun Windhoek, mutta astetta sympaattisempi. Atlantin ja aavikon valissa on jopa vahan vilpakka, joten kulttuurishokki vaan jatkuu. Mutta taytyy sanoa etta taalla tuli ekaa kertaa joulunen tunnelma. Kun on joululauluja, valoja, kuuset, kylma ja saksalainen tunnelma.

Koska Namibiassa on julkisilla mahdoton kulkea, jos haluaa mitaan nahda niin buukattiin ittemme 7 paivan pohjois-Namibia kierrokselle. Siina on sit Himba heimot, Etoshan safari, luolamaalaukset, Skeleton coast, miljoonat hylkeet ja kaikki kiinnostava samassa paketissa! Viela pitas miettia mika retki ja miten nahdaan sossusvlein hiekkadyynit, mutta kohtapa tapaan taas kenialaiset kuskiystavani, joten ehkapa apu loytyy sielta! Uuteen nousuun, ei anneta aseellisen ryoston pilata tunnelmaa lopullisesti.