Puolimatkan pysäkki ja huoltobreikki joulun sekä uuden vuoden yli

Niin sitä sitten yllättävän hyvinnukutun ja mukavan 22 tunnin bussimatkan, halki upeiden maisemien, jälkeen saavuin Cape Towniin. Jo ensinäkemältä en ihmettele yhtään että KAIKKI tykkää tästä kaupungista. Tuntuu olevan jokaiselle jotakin, ilmasto ja sijainti on täydellinen. Arkkitehtuuri, palvelut, aktiviteetit, maisemat - kaikki on jotenkin niin kohdallaan. Mutta edelleen oon kauempana Afrikasta. Tällä ei kyllä ole sen kanssa mitään tekemistä.

Jännitin vähän tänne tuloa, kun tietämättömille tiedoksi, tarkoitus oli majailla ja viettää joulu faijan kavereiden Paulin ja Liisan luona, joita en ollut ikinä ennen tavannut. Että miten se nyt sitten menee ja enhän vaan ole kellekään vaivoiksi. Paten kollega Seppo sitten tuli ja haki mut bussiasemalta ja siitä suoraan sain huolellisen sightseeing tourneen ympäri kaupunkia ilmastoidun Mersun etupenkillä sekä kattavan briiffauksen Etelä-Afrikan historiaan ja politiikkaan. Joku on tehnyt kotiläksyt aikanaan, kiitos Seppo. Siitä sitten jatkettiin n. 40 km päähän Somerset Westiin, jossa nää itseasiassa asuu. Matka oli siinä mielessä vaikuttava että siinä ajetaan ohi näiden lukemattomien virallisten ja epävirallisten townshippien, eli peltihökkelikylien, joiden köyhyys on niin silmiinpistävää ja kontrasti tähän kaikkeen muuhun rikkauteen niin valtava, että pahaa tekee oikeesti.

Perille päästyä kulttuurishokkini senkun syveni.. vaikka nyt ei missään nimessä voi valittaa. Ei mistään. Päinvastoin onnellisuuttani en voi enkä halua peitellä sillä perillä odotti käsittämättömän ihana ja upea ja erityisen hyvällä maulla sisustettu iso talo, jonka pihalla uima-allas, mulla oma upea huone ja kylppäri sekä maisemat terassilta yli cape townin, table mountainin ja aina cape of good hopeen asti. Oooh...kyllä kelpaa. Kaikki tää luksus tosin toi pistävästi esiin oman ryysyläisyyteni ja reissussa rähjääntymiseni, joten hoidettavien asioiden listalle nousi ensimmäiseksi muodonmuutos. Mm. kampaaja, uusia vaatteita, jalkahoito ja kasvojen kuorinta teki aika hyvää.

Siinä meni parisen päivää Sepon ja Paten huolenpidossa, johon sisältyi siis shoppailua ja mm. erinomaisia viinejä ja huippuhyvää ruokaa, iltoja terassilla ja/tai hyvin valituissa ravintoloissa...

Liisakin pääsi Suomesta tänne päivää ennen jouluaattoa ja toi mukanaan ja viimeistään kaikki reseptit täydelliseen suomalaiseen jouluun! Jouluaaton viettoon tuli sitten vielä Sepon tuttu Leena poikansa ja siskon tyttönsä kanssa. Sinänsä hauskaa kun isännille kaikki muut oli tuntemattomia paitsi Seppo. Mutta oli aivan ihana joulu ja täydelliset suomalaiset jouluruuat aina rosollista lanttulaatikkoon, Fazerin suklaaseen ja joulutorttuihin. Ainoa mikä puuttui oli lumi. Ja muutenkin aatto ehkä hieman riistäytyi hyvällä tavalla käsistä kun meillä levyraati ja tanssit jatkui aina auringonnousuun asti...Voi onnea. Tuntui kotoisalta ja oon iloinen että ryysyläinen adoptoitiin juuri tämän pariskunnan luo jouluksi. Lissu ja Pate on ihania.

Joulun jälkeen oon jatkanut tätä huoltobreikkiä vaan shoppaamalla lisää, nukkumalla, loikoilemalla poolilla ja luksustelemalla kaikin puolin. Sain myös oman pikkuläppärin 24/7 nettiyhteydellä käyttöön, joten oon ihan nörttinä koko ajan. Tajusin myös että onneks en ottanu omaa läppäriä mukaan, sillä oisin missannut varmaan puolet kaikesta matkan fiiliksestä roikkumalla netissä, ajanhukkaa! Mutta anyway, Liisan kanssa käytiin myös Stellenboschissa ja Franschhoekissa ajelemassa ja maistelemassa viinejä. Täytyy myöntää että tähän vois jo tottua ja että nää viinialueet ja maisemat on miljoona kertaa kauniimpia kun edes kuvittelin. Absolutely amazing. Sitten oli meillä vielä vuosisadan tarjoiluilla varustellut grillibileet erään suomalaispariskunnan luona - vieraana vaan muita suomalaisia, ja yllätyksekseni mukana myös Ami Hasan perheineen. Mietin jotenki että millähän vitun todennäkösyydellä? Jotenki absurdia, mutta hauskaa.

Cape Townissa samaan aikaan on muutama muu reissussa aiemmin tapaamani tyyppi, joista ainoona oon vasta ehtinyt nähdä Belgialaista Anjaa, joka lähtiki sit seuraavana päivänä pois. Oli supernasta jälleennäkeminen ja iloa lisäs että likka oli hengissä, sillä Namibiassa oli niillä sattunu pahemman laatunen autokolari, jossa auto oli törmännyt vuoreen (vaihtoehtona jyrkänteeltä alas) ja sit pyörinyt ympäri useita kertoja. Niskatuen se oli saanu edellisenä päivänä pois. Hirvee ajatus ja koko juttu oli aika älytön - etenkin kun Namibiassa saa tosiaan odottaa seuraavaa ohikulkevaa autoa, = lue pelastajaa, sellaset 5 h. Taas saa itse olla kiitollinen että ei ole sattunut mitään pahaa, huolimatta jokseenkin hazardista matkustustavasta toisinaan. Knock on wood.

Uudenvuoden aaton vietän sitten noiden muiden tuttujen (ainakin espanjalainen Patricia ja Sofia UK:sta) kanssa ja muutan stadiin. 2 ekaa yötä joudun olemaan ihan hirveessä läävässä, nimeltään Sleep'n' go - enkä ihmettele miks...mut missään muualla ei tietty ollu tilaa ja tänne Somersetiin en baarista pääse yöllä millään. Siitä muutan toiseen paikkaan, Ashanti lodgeen, josta toivon löytäväni kenialaisten kuskiystävieni neuvojen perusteella ilmaisen kyydin takaisin oikeeseen Afrikkaan! Tuntuu hassulta että oon jotenkin tällasessa puolen välin pysäkissä, jossa kaikki on luksusta, asun kotioloissa, saan taas tehtyä länsimaiset ostokseni ja muun huollon ja ihan kun alottaisin taas uuden reissun Afrikkaan. Vielä puoli vuotta edessä! Onneksi, sillä en todellakaan olis valmis tulemaan kotiin vielä! Vaikka joulun aikana tulikin ikävöityä taas perhettä ja ystäviä sekä lumista postikorttimaisemaa eri malliin. Vannoin pyhästi että ensi joulun olen Inarissa!

Mutta sitä ennenhän tässä varmaan tapahtuu vielä kaikenlaista, joten palataan asiaan. Valtavan onnekasta uutta vuotta kaikille!